Eukkomammalla menee sormi suuhun tuon tuosta. On mennyt jo perjantaista asti, kun ylähampaasta lohkesi kulma pois.
Ja kun hammas lohkeaa, sen reunaan jää ikävä särö, joka raapii kielen ja johon tarttuu kaikki mitä suuhunsa laittaa. Niinpä se on paikattava, vaikkei särkyä olisikaan.
Eukkomammakin heti saman tien soitti Eksoten keskitettyyn ajanvaraukseen ja onnistui kuin onnistuikin saamaan haammaslääkäriajan heti viikon päähän, ihan Lemille.
Mutta viikkokin voi olla pitkä aika ikävän hammasvahingon kanssa, sen hoitoväkikin myöntää kysymättä. Niinpä eukkomamma sai samaan syssyyn ensiapuohjeen: kynsiviila ja apteekista saatava pikapaikka-aine.
Pitihän sitä kokeilla. Viilasta ei suurta apua tuntunut olevan, joten piti apteekista kysyä kittiä. Vajaalla seitsemällä eurolla irtosi pienen pieni putki täyteainetta, mutta siitä putkesta ei irtoa mitään, ei ainakaan eukkomamman näppivoimilla.
Sen verran sai kuitenkin ensimmäisenä iltana tursotettua, että suuhun tuli hammaslääkärin maku. Reikä jäi entiselleen, vaikka kuinka suutaan peilin edessä käänteli ja yritti osuttaa sementtiä paikalleen.
Toisena iltana tursotus tuubista onnistui paremmin, ihan kiikkustuolissa olympialaisia katsoessa. Eukkomamma tunsi itsensä vallan hammashoitajaksi, kun sai tahnamöykyn sormenpäästä sijoitettua hampaankoloon. Onnistuipas!
Vaan kun hetken päästä meni peilin ääreen tulosta tutkailemaan, huomasi paikanneensa väärän hampaan. Rikkinäinen hammas oli ja on ihan yhtä risa kuin ennenkin, mutta viereinen hammas on saanut päälleen valkoista kittiä.
Suotta ei hammaslääkäreitä kalliisti kouluteta, ja suuhygienistitkin ovat naisia ja miehiä paikallaan. Eukkomammasta ei hammasammattilaista ainakaan puhelinneuvonnan pohjalta tullut.
Toivottavasti hampaat eivät mene niin huonoon kuntoon, että niitä pitää kiskoa pois. Se se vasta ikävää kotikonstein olisi.