Lemin seurakunnassa vuonna 1966 ripille päässeet kokoontuivat sunnuntaina verestämään rippikoulumuistoja.
Vaikka ihan kaikki eivät paikalle tulleetkaan, yhteen kuvaan mahtuminen oli tiukassa.
Vuonna 1951 syntyneitä tai vuotta, ehkä kahtakin, vanhempia oli tuolloin pitkälti yli 50.
Osa pääsi ripille jo talvella.
Osa kesällä, juhannuksena.
Yhteisessä kahvitilaisuudessa nyt muisteltiin, kuinka rippilahjat olivat suhteellisen vaatimattomia. Kummi osti tytöille hopeisen ristiriipuksen, pojat saattoivat saada kalvosinnapit.
Omaiset toivat ruusuja ja neilikoita. Sen verran harvinaisia nekin olivat, että pojat eivät oikein tienneet, miten niitä käsissään pidellä.