Talvilintujen reittilaskennat alkaneet

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Vaikka talvilintijen reittilaskenta on parastaikaa meneillään, kelkkaan voi hypätä vieläkin – ihan milloin vain.

SSCN0420

Viime talvena laskentakertoja olit lähes 1700, joten tavallisen tallaajan tieteellistä työtä on tehty innolla

Jos satut innostumaan oman reitin perustamisesta, tai jonkun vanhan reitin elvyttämisestä, kaikenlaista tietoa ja opastusta löytyy Linnustonseurannan sivuilta os. https://luomus.fi/fi/talvilintulaskennat. Puhelimitse voi kysellä Päivi Sirkiältä, 050-3182334, ja BirdLifen kautta  tero.toivanen@birdlife.fi.

Reittejä kuljetaan talvikaudella kolme kertaa, nyt on menossa syyslaskenta, joka alkoi 1.11. ja viimeinen laskentapäivä on 14.11. Päivän ja kelloajan saa itse valita.

Mäntyperän eukko on laskenut jo oman lyhyen (3,5 km) ja samanmittaisen Kurhilan reitin Hyrkkäläntien varressa. Talvilaskenta ajoittuu joululomien aikaan, lauantaista 23.12. sunnuntaihin 7.1. Silloin on mainio aika lenkkeilylle, siinä saa pikkusen kinkunsulatustakin tieteen ja ulkoilun varjolla.
Kevätlaskennan aikaan (keskiviikosta 21.2. tistaihin 6.3. saattaa olla ensimmäisiä kevätmuuttajia liikkeellä. Päivät ainakin ovat jo huomattavasti pidentyneet.

Tässä pieni kertomus Hyrkkälän Kurhilan laskennasta keskiviikkona 8. marraskuuta:

Oli luvattu kaunista, aurinkoista päivää. Aamulla sumu oli tosi sakea, mutta eukko polkaisi Pienen Punaisen liikkeelle ja ajeli kaverin luokse. Makkarat reppuun, kiikarit kaulaan ja muistiinpanovihko hyppysiin.

Viime vuosina laskentaan on otettu mukaan myös havainnot eläimistä. Maaseutuasutukselta saatiin heti sekä kissa että sen jahtaama päästäinen, ja pihapuussa seikkaileva orava. Maantien alittavan rummun reunamilla oli majavan tiukaksi tallaama polku, mutta jälkiä ei ylös laiteta, harmi.

SSCN0420

Tästä poiketaan Pylkkölampea kiertävälle tielle. Toisella puolen kasvaa nuorta kuusikkoa, rantametsä on rehevää lehtipuumetsää. Keloja on paljon ja sammalikot vihreitä. Tältä biotoopilta saadaan kolme käpytikkaa, joista ei pysty sukupuolta kuitenkaan erottamaan, melkoinen parvi rätkiä, ja kaksi hömötiaista.

Lampi on puoleenväliin asti riitteessä, aurinko viiruttaa vettä vastarannan puilla.

SSCN0419

Emme näe majavaa, vaikka täälläkin jälkiä on paljon.

Kun biotooppi muuttuu metsäksi, huomaamme metsäkoneen, joka on aloittanut hakkuita. Kas vain, talvilaskennassa tässäkin on sitten jo aukko. Liekö aloitettu työ vaentanut linnut, mitään ei näy ei kuulu. Suuria kolopuita, konkeloisia ja naavaisia kuusia, vain vaivoin pystyssä huojuvia vanhoja ja valtavia koivuja kivikkoisen mäen rinteessa. Uusi aukko tulee paljastamaan maiseman lähipellolle…

Saavumme suuremmalle aukolle, johon istutimme taimet kesällä. Aukko on kumpuileva, keskellä on valtavia haapoja, parissa vielä ruskeat lehdet tiukasti oksissa kiinni. Taivas aukon yllä on muuttunut siniseksi, ohuita hahtuvapilviä venyy sinne tänne tuulta haistellen.

Tällä aukolla on melkein aina hirviä tai valkohäntäkauriita, mutta eipäs nyt! Käpytikkakoiras takoo haavassa, toinen kelopuussa, urpiaisparvi (6) levottomana latvoja kiertelee, sinitiaiset (10) tulevat aukon laitakuusikkoon katselemaan, kun nuotiotulet laavulla syttyvät.
Viime kesänä syötin tässä hepokatille makkaraa, ja talvilaskennassa nuotiolla paistettiin myös lettuja.

SSCN7522

Korpin ääni kantaa kauas, kas vain, sieltähän se lepsuttaa yli aukon jotakin herkkua nokassaan ja noin 30 rastasta jahtaa sitä! Hieno havainto!

Metsä antaa meille vielä kaksi korppia, kolme närhiä, kaksi punatulkkuparia, sinitiaisen, hömötiaisen ja 22 tilheä kauniina muodostelmana. Kauniin kallion peittää jäkälätyynyjen runsaus.

SSCN0418

Reittilaskennoissa nämä metsäosuudet ovat hyvin tärkeitä, ne antavat oikean kuvan talvilintujen runsaudesta. Tai niukkuudesta. Maaseutuasutusosuudelle siirryttäessä huomaa, että sinne ovat siirtyneet myös metsälinnut ruokintapaikoille.

Tällä reitillä ruokintapaikkoja on neljä, ja niillä nyt syyslaskennan aikaan lautoja tms. kahdeksan kappaletta. Saalis on tämä: talitiaisia 34, yksi töyhtötiainen, hömöjä 7, rätkiä 32, käpytikkoja 4, yksi harakka, sinitiaisia 10, harmaapäätikkanaaras, punatulkkuja 4, ja yksi närhi. Ei huono.

Laskennan jälkeen juotiin kahvit ja päätettiin ajaa vielä aukolle hakemaan polttopuukuorma. Ja silloinpa se näkyi iso eläin, uroshirvi, valtavat sarvet, leveät kuin ylämaankarjalla, mutta piikkejä paljon. Koko kuorman lastaamisen ajan se seistä jökötti tuijottamassa meitä aukon takana kumpareella.

Ja kun eukko sitten ajeli kotiin päin, niin melkein reitin varrella, Hyrkkäläntien laitamalla pienessä koivussa istuskeli kaikessa rauhassa viirupöllö. Aion ilmoittaa molemmat otukset leskennan ulkopuolisina havaintona. Olipa taas seikkailu!

Mäntyperän pitkä (5km) lasketaan viikonvaihteessa, mukaan pääsee!

Vastaa