Siirry suoraan sisältöön

Lemi 1918, osa 2.

Kemisti Artturi Ilmari Virtanen kuului Savitaipaleen suojeluskunnan retkikuntaan, joka eksyi Kivijärven jäällä helmikuun 8. päivänä 1918. Retkikunnan tarkoituksena oli räjäyttää junarata Luumäen ja Pulsan välillä ja näin estää punaisten ase- ja ammuskuljetukset.

Lemin ja Taipalsaaren suojeluskuntalaisia talvella 1918. Kuva Huttulan seudun historiaa -teoksesta.

Lemin ja Taipalsaaren suojeluskuntalaisia talvella 1918. Kuva Huttulan seudun historiaa -teoksesta.

Virtanen oli jo aiemmin ollut mukana räjäyttämässä Kiepin rautatiesiltaa Mäntyharjussa, ja hänen oli määrä johtaa toimitusta tälläkin radalla. Retkikunnalla oli mukanaan kaksi 50 kilon dynamiittilaatikkoa ja oppaanaan pari lemiläistä. Pimeä ja lumipyry yllättivät kuitenkin retkeläiset, ja heidän oli käännyttävä takaisin.

Retkikunta saapui Lemin kirkolle aamuseitsemältä lauantaiaamuuna 9. helmikuuta, mistä se jatkoi levättyään ja hevosiaan lepuutettuaan takaisin Savitaipaleelle. Samana aamuna olivat Lappeenrannan punaiset lähteneet kohti Savitaipaletta ja tulivat Lemin kirkolle puolen päivän aikaan – pari tuntia suojeluskuntalaisten lähdön jälkeen.

Lemille tuli 300 punakaartilaista ja 75 venäläistä sotilasta. Mukana oli myös sairaanhoitajia, heistäkin osa venäläisiä. (Ruustinna Nelly Karttunen tosin epäilee kaartilaisten lukumääräksi ilmoitettua 300:a; kirjeessään sisarelleen Suonenjoelle hän uskoo että oikea luku on vain puolet tuosta.)

Osa joukosta suunnisti pappilaan, jossa se kyseli rovasti Antti Karttusen ja Lemin suojeluskunnan päällikön Lauri Karttusen perään. Pappilassa tehtiin perusteellinen tarkastus huoneesta huoneeseen.

”Me (Nelly ja Mauno Karttunen) olimme molemmat oppaina eri sakeille ja kuljetimme niitä ympäriinsä. Ensin ne lukivat jopa kirjeitä, mutta niitä oli niin paljon etteivät jaksaneet. Minä kuljetin niitä vintillä ja kellarissa, jossa oli muutamia marjamehupulloja. Ne luulivat ensin, että niissä oli viinaa, mutta maistoivat ja huomasivat mehuiksi”, kirjoitti 13-vuotias Mauno Karttunen muistiin.

”Joku sanoi sitten, ettei me rosvoja olla vaikka meitä rosvoiksi kutsutaan. Ja sitten kysyttiin valokuvia. Äiti kaivoi esiin joitakin kuvia ja kertoi myöhemmin valinneensa mahdollisimman epäselviä ja sellaisia, joista ei tunnistaisi… Hiltunen sanoi säilyttävänsä kuvat hyvin ja palauttavansa ne”, Mauno Karttunen kirjoiittaa.

Mauno Karttusen mukaan Hiltunen oli kaartilaisten päällikkö. Pentti Pylkön mukaan ylipäällikkönä toimi Arvid Nikkinen Kaukaalta. Laatokan rannalta Pitkärannasta kotoisin ollut 20-vuotias Antti Hiltunen toimi tulkkina venäläiselle Ivan Schisenij’ille, joka toimi venäläissotilaiden päällikkönä.

Lemin pitäjänhistorian mukaan punaisten osastoa johti tainionkoskelainen Heikki Suhonen.

Päällikön nimestä riippumatta osasto jäi yöksi Lemin kirkolle ja osin pappilaan. Illan suussa päällikkö lähetti 36 miehen etujoukon Schisenij’n johdolla kohti Savitaipaletta. Illaksi joukkio ehti Lamposen taloon Ahtialan kylään.

(jatkuu)

Lähteinä käytetty Pentti Pylkön teosta Vaiettu vuosi, Antero Karttusen teosta Valkoiset perheet punaisten puristuksessa 1918, Huttulan seudun historiaa -teosta ja Lemin pitäjänhistoriaa.

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *