Helmikuun 26. päivänä 1918 punakaartilaiset miehittivät Lemin kirkonkylän ja pian koko pitäjän. Miehitysaika kesti kaksi kuukautta.
Pappilan väen mukana kirkolta turvaan lähtenyt Mauno Karttunen kirjoitti 26. päivä päiväkirjaansa: ”Aamulla tuli Antti ja kertoi Olkkosen sedän pojan katkaisseen telefonilangan Savitaipaleeseen, jonka takia ei suojeluskunta uskaltanut jäädä kirkolle vaan perääntyi Savitaipaleelle. Pian tuli tieto että punikit olivat Kytölän koululla. Heti lähtivät kaikki kylän hevoset ja miehet piiloon sydänmaille…
…Päivällä hiihti Pyöräsinkon Eljas ja kertoi punaisten tulleen kirkolle. Pyöräsinkon miehet olivat tuoneet yhdessä meidän palvelijaimme Maijan ja HIltan kanssa kolme lehmää, Ensikin, Sorjasen ja Lemmikin, ja muuta Pyöräsinkolle… Maija ja Hilta olivat yrittäneet pappilaan hoitamaan lehmiä, mutta punaset olivat uhanneet ampua.”
Punaisia oli Lemillä kaikkiaan noin 400, muun muassa Lappeelta, etenkin Rutolassa. Joukkoon liittyi myös paikkakuntalaisia. Aseistettuja lemiläisiä punaisia oli 40–60 miestä
Lemille oli määrätty kutsunnat 26. päiväksi, mutta ne pidettiin Savitaipaleella. Lemiläiset saapuivat kutsuntoihin runsaslukuisina. Moni lähti Lemiltä punaisia pakoon ja liittyi Savitaipaleen pataljoonaan 27. helmikuuta.
28. helmikuuta punaiset valloittivat myös Savitaipaleen.
Lemin kirkonkylään muodostettiin punaisten vahti- ja takavarikko-osasto, jonka päämaja oli pappilassa. Tapiola oli majoituskäytössä. Takavarikkoon otettiin taloista viljaa ja tavaraa, ja lemiläiset parhaansa mukaan piilottivat niitä.
Kunnan ja seurakunnan omaisuutta punakaarti piti omanaan, ja se määräsi omat virkailijansa kaikkiin kunnallisiin virkoihin. Jopa niihin taloihin, joista isäntä oli lähtenyt sotaa pakoon, saatettiin nimittää uusi isäntä.
Lemillä ei ollut pappia eikä kirkossa jumalanpalveluksia noin kolmeen kuukauteen. Perimätiedon mukaan punaiset toivat kuitenkin yhtenä sunnuntaina papin Lappeenrannasta pitämään jumalanpalvelusta ja siunaamaan vainajia.
(jatkuu)
Lähteinä käytetty Lemin pitäjänhistoriaa, Huttulan seudun historiaa -teosta ja Antero Karttusen kirjaa Valkoiset perheet punaisten puristuksissa 1918.