Lyytikkälän talolla tanssittiin

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Jos olet ajellut Mikkeli-Lappeenranta tietä, olet varmaan huomannut  Suomenniemellä pitkän suoran puolivälissä viitan Lyytikkälän talolle.

Pieni soratie johtaakin entiseen mahtitaloon, jossa aikanaan on ollut maatakin, metsiä ja peltoja ympärillään noin 400 hehtaaria. Sieltä löytyy tämä upeasti hoidettu pihapiiri rakennuksineen, mahtavista hirsistä rakennettu aittarivi reunustaa pihanurmikkoa.Talo on ”Siirin säätiön” ylläpitämänä museo, jossa aina jotakin tapahtuukin.
Tällä kertaa, viime sunnuntaiksi oli ilmoitettu : ”Mustalaismusiikkia ja -tanssia”, jota esittäisivät Soitin- ja tanssiryhmä Valkolaiset. Olipa hyvä, että mentiin!

Vaikka Suomenniemikin on Mikkelin taskuun pantu, niin ilmoituksessa osoite oli Pajulahdentie 17, Suomenniemi. Tuntuu hyvältä. Jo pihassa esitykseen valmistuvat koreapukuiset neitoset juttelivat, ja lisäpenkkejä kannettiin tupaan.

Seinänvierukset tuvassa olivat jo täyttyneet ohjelman odottajista, joten etupenkkiin päästiin. Katselimme soittimia, oli viulu, haitari, kitarakin  – mutta mikä ihme oli tuo valtava kolmion muotoinen pitkäkaulainen soitin!

Kaveri arveli sen olevan balalaikka, allekirjoittanut tuumasi että jotenkin näyttää joltain bassolta. Tavallaan oltiin molemmat oikeassa, sen kaulaan tarttunut Turkka Wahlbäck kertoi soittimensa olevan kontrabassobalalaikka  – ääni on pehmeä kuin  ”läskibassossa” ikään.

SSCN4787

Viuluviikarina ikkunan ääreen istui omien sanojensa mukaan ”aina valmis kuin Mulperi sotaan” Kristian Kajander, haitari nousi Rolf Storsjön syliin ja kitaraa kauloi Juho Svenn. Vanhan tuvan kulunut, mutta hyvässä maalissa oleva keskilattia oli jätetty sitten tanssikenkien tallattavaksi.

Liisa Repo toimi sekä juontajana että laulajana  – voi miten hyvin hänen äänensä näihin lauluihin sopikaan! ”En kenenkään lähimmäinen” ja ”Tuo nuori tumma” tulkittiin hienosti, sydämeen käyvästi, tässä kuvassa hän näkyy oikealla taustalla.

SSCN4788

Ja siinä tanssivat hienoissa vaatteissaan Silja Koivisto, Satu Lillak ja Milla Laaksonen. Tansseja ja musiikkia oli monesta maasta, koreografiat ja puvutkin on suunnitellut Anita Kurvinen. Aitoa mustalaisuutta ryhmän taustalla edustaa vain Mia Vasara, joka myös toisinaan on mukana tanssimassa.

Vauhtia ja taitoa esityksissä olikin, huivit ja helmat melkein pyyhkäisivät eturivin aitiopaikkalaisia. Hienosti näissä tansseissa vaihteli syvän surun ja hyljeksityn ihmisen tunnot, jotka nopeasti vaihtuivat tanssin ja musiikin riemuun, varsinkin Satu Lillakin (joka ei heitä keihästä…) tanssi sai ihan palan kurkkuun. Ihan kuin puvun violetti värikin olisi lisännyt tanssin dramatiikkaa!

Kuinka tällainen ryhmä sitten on oikein tullut juuri Lyytikkälän taloon. Jos vetää yhteen ryhmän johtajan Silja Koiviston kustannustaustan ja kirjailija Kaiho Niemisen, niin siinäpä selitys, ja googlaamalla ”Valkolaiset” huomaa, etteivät olleet ensikertaa tässä tuvassa!

Ryhmän taustalla ikkunasta tuleva valo vaikeutti kuvien ottamista, mutta muutaman kerran kamera laukesi juuri, kun tanssija peitti taustavalon, tässä sinisiipi-perhonen Milla Laaksonen vauhdisa.

SSCN4786
Ja paras viimeksi, kuin posliininuket tanssijat keskellä lattiaa.

SSCN4784

Kun kaikki tämä ihanuus oli ilmaista, kyselin , että kukas heille oikein maksaa , Kaiho tuohon hymähti, jotta Siirin säätiö. Suuret kiitokset hienosta sunnuntai-iltapäivästä, mielellään sitä siinä roposensa sitten kahvimaksuksi laittoi, ennen kuin hyvillä mielin jatkoi muihin menoihin.

Vastaa