Soppa ja soitto -juhlakonsertti

Teksti Sirkka-Liisa Vaalivirta

Savitaipaleen seurakunnan diakoniatyö oli järjestänyt upean juhlakonsertin kymmenvuotisen Soppa ja soitto-taipaleen kunniaksi viime sunnuntaina Savitaipaleen kirkkoon.

Ilmaiseen juhlaan ja sen jälkeen kakkukahveille seurakuntatalolle oli saapunut väkeä läheltä ja kauempaakin, ja roposensa saattoi vapaehtoisena maksuna toiminnan tueksi antaa.

Harmittaa, kun kamera jäi kotiin. Niin mielelläni näyttäisin esiintyjien ilon ja taidot myös kuvina, mutta kerronpa nyt pelkästään omin sanoin kokemuksesta. Seurakunnallisissa ilmoituksissa katse on kyllä löytänyt kutsut kerran kuussa kokoontuvaan Soppa ja soitto -tapahtumaan, mutta omaa kokemusta tämänkaltaisesta diakonityöstä ei ole ollut. Aika mahtava olikin vapaaehtoisten joukko, joka kahvitilaisuudessa meille esiteltiin. Hienoa!

Konsertti alkoi haitarimusiikilla. Heikki Hytti soitti P.J.Hannikaisen ”Suojelusenkelin”, jota en ollut koskaan ennen haitarisovituksena kuullutkaan ja sitten Pihlajamaan ”Muistojen harmonikan”. Tilaisuuden juonsi monessa mukana oleva Kaija Viiru, kauniisti ja arvokkaasti, selkeästi.

Seuraavat esiintyjät olivat Kivimestarit, Mauno Hongisto (kromaattinen huuliharppu) ja Marko Hyppänen (kitara ja laulu). He esittivät Tom Waitsin ”Yesterday is here” (Eilinen on tässä!) ja tutun mahtavan ”16-tons” (Merle Travis), Hyppäsen lauluääni sopi vallan mainiosti kappaleeseen, ja kiviä mestarit ovat varmaan tonneittain käsitelleet muutenkin kuin musiikilla.

Ihastuttavan luonnollinen, kaunis ja notkea ääni oli Katri Heikkisellä, joka vieraili tapahtumassa ensi kertaa, ja heti suoraan juhlakonsertissa. Monitaitoinen esiintyjä säesti itseään pianolla kappaleissa ”Vaikka tuuli ulvoo ulkona” (Jukka Salminen), upea laulu, jota en ollut ennen kuullutkaan, ja tuntemattoman tekijän ”Psalmi 100”. Viulukin taipui kauniisti sointuviin säveliin ”Consert in H-moll” (O.Rieding).

Kun Jouko Saramies katsoi käsiinsä, ja kielsi niitä vapisemasta, ajattelin miten hyvin sanat sopivatkaan juuri elämäntehtävänsä lääkärinä tehneen suuhun. Hienot runot, joista mieleen jäivät erikoisesti sanat ”ei vielä riitä..” Ne olivat toisen runon nimisanat, ”Ei vielä riitä” (Mihaly Vaci), toinen oli tuttua valtakunnan ajattelijan Tommy Tabermanin ”Elokuinen elegia”.

Kai-Jussi Jankerin  ”Kello” (Carl Löwe) löi rauhallisesti eri elämäntilanteissa ihan loppuun asti, piano kertoi lyönnit tarkkaan, toinen laulu jatkoi teemaa mukavasti , ”Minun tieni” (C. Francois ja J. Revaux).

Juontaja oli kovasti miettinyt mitä tarkoittaa Saiha Group. Olihan se hartaan mietinnän jälkeen selvinnyt, Saimaan Harpistit, jossa esiintyivät Markku Himanen (laulu, kromaattinen huuliharppu), Mauno Hongisto, Juha Kirvesniemi (sointuharppu, se  kirvesmiehen käteen sopivana vatupassina esitelty) ja Juha Mykkänen (tiiliskiven muotoinen bassoharppu). Vuodenaikaan hyvin sopivana harpistit esittivät Joseph Kosmanin ”Kuolleet lehdet”, joissa mainiosti sointuharppu pieniä tuulenpuuskia mukaan toi. Juha Vainio oli tehnyt Eino Grönille kappaleen ”Ääretön aava on ympärilläin”, ja kyllä siinä meren rannat aavoineen korviin mainiosti  tuli Himasenkin äänellä.

Savitaipaleen oma monitoimitaiteilija Sanna Pulkkinen esitti Outi Terhon laulun ”Mummu ja minä”. Tämä oli minulle tuntematon laulu, enkä ihan saanut sanoista selvää, olisipa kiva kuulla joskus vaikka kitarasäestyksellä. Minun korvilleni piano pikkusen peitti laulua, harmi. Seuraava soitin oli yksi lempipuhaltimistani, poikkihuilu.

Sanna Pulkkinen säesti pianolla, kun  Katri Punkka soitti skotlantilaisen kansanlaulun ”Amazing grace” ja negrospirituaalin ”Swing low”. Nämä ihanasti, suloisesti  soljuvat melodiat täyttivät kuulijan sydämen ja sielun pehmeällä lämmöllä. Konsertti päättyi toiseen negrospirituaaliin ”Nobody knows”, jonka vahvasti ja voimakkaasti esittivät Sanna Pulkkinen (laulu) ja Kai-Jussi Jankeri , piano.

Ihan lopuksi saatiin esiintyä yhdessä, Soppa-ja soitto tapaamisten tuttuun päätösvirteen, ”Päivä vain, 338”. Hieno juhla, hienoa vapaaehtoistyötä, kiitos!

Vastaa