Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Pyhältä lähdettäessä auton mittarista pyyhittiin pois 441 kilometriä, jotka Hossasta asti oli kertynyt. Vähän ennen aamukymmentä tunturia ei edelleenkään näkynyt, eilinen aurinko oli muisto vain. Sataa tihuttaa hiljalleen, kun käännymme Ala-Kitisen tielle.
Dieselit ovat edelleen hinnoissa, Sodankylän Seolla 1,43, lämpötilakin alkaa olla varsin pohjoinen, +8. Pihlaja kukkii, samoin suuret suopursukasvustot. Valtavan iso lauma lampaita pellolla, kaikenkirjavia. Kunpa ei susi tuohon löytäisi! Saksalaiset moottoripyöräilijät ajavat farkuissa!
Hariannaan pysähdytään lettukahveille, palellaan hiukan, sillä lämmityslaite on juuri ukkosen särkemä, ja tuulisella rannalla se on kioskin ainoa lämmityslaite. Mutta letunpaistajalta ei hymy hyydy, ja juttu luistaa kuten ennekin. Ihmettelemme ajan kulua, kun poika menee jo kolmannelle luokalle! Kotkaa ei jokivarressa tänä vuonna näy…
Auton mittarissa on taas jännä luku, 78.000 kilometriä… paljonko lie norjalaisilla kolmipyöräisillä koppakuoriaisilla ajavilla kaveruksilla, jotka nähtiin Kiveliön Kalan kohdalla! Radio kertoo, että tänään on saunapäivä – onkohan meillä?
Puolen päivän tietämillä aurinko paistaa, saavumme Saariselälle. Kaunispäällä tuulee tosi kovaa, vastatuuleen saa puhkua kävellessään katsomaan uusia mökkirakennelmia rinteessä. Kurjenkanervaparka kukkii siellä vielä, jääkö kohta mökkirivistöjen alle…
Saariselän kappeli on tiekirkkona auki.
Opasta ei ole, kaveri kokeilee puhujan pönttöä, minä ihmettelen flyygelin päällä olevaa isoa lappua, joka kieltää siirtämästä soitinta. Portailla ja pihassa on ruusun terälehtiä, oi, täällä on ollut juhannushäät! Vieraskirjaan kirjoitan heille siunaukseni yhteiselle tielle.
Tien laitamat lainehtivat kultaisenaan kulleroita, kun jatketaan matkaa Ivaloon päin, Lauran Grillissä syödään mahtavat ja maistuvat annokset. Paikka on pikkuisen nuhruisen näköinen, työväki väsähtänyttä, mutta ihmekös tuo, pieni paikka paljon väkeä ja kiire. Vatsat pullollaan ja tyytyväisinä lähdettiin katselemaan Inarin elämänmenoa.
Siellä odottikin yllätys, kun kylän keskustan valtava Kuukkeli-kauppa oli jyrätty maan tasalle! Täällä on nyt tankattava, ihmettelen reissun ensimmäistä lapintiiraani ja auton keskikulutusta. Rauhallisella ajolla ja täydellä kuormalla se on vain 4,4 litraa satasella. Aika hyvin! Lähdetään Utsjoelle päin yösijaa etsimään.
Omat kahvit juodaan järven rannalla, termospullossa on kuumaa vettä, ja tuulen mukana lentävät murukahvinmurut osuvat jonkunverran mukiinkin. Pensaikossa rätisevät urpiaiset ja järripeipot. Kala- ja selkälokit lentelevät, olen näkevinäni myös punavarpusen…
Hei! Tänäänhän onkin se oikean juhannuksen aatto! Ihana, kun taivas on kirkas! Mutta mökit ovat täynnä kahdessa paikassa, kolmannessa sentään tärppää. Saamme Nuorgamin Jounilta Vetsituvilta pikkuisen mökin, jonka tyttö käy kiireesti siivoamassa meille.
5-mökissä on kerrossängyt neljälle, pirttikalusto, telkkari, naulakot, sammutuspeite, hyttysverkot,v uodevaatteet, veden- ja kahvinkeitin, mikro, vesiämpäri, keittolevy,j ääkaappi ja tiskausvälineet, oma ranta kahtapuolen ja siivota ei tarvitse. Hinta 65 euroa.
Ja se keskiyönaurinko oikeana juhannusyönä! Se on tässä, tasan kello 24.00, j okea kahteen suuntaan.
Hetki on kuin pyhä, henkeä pidätellen ihmettelin onnea, joka meille suotiin! Ja sen kunniaksi kohotamme muovimukeissa Lapinkultat-ölkin sisällön puoliksi kummallekin! Ihanaa juhannusta ja nimipäivää kaikki Jussit!