Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
24.6.-19. Oikea Juhannus, oikea Jussinpäivä jatkuu aurinkoisena ja aika lämpöisenä. Mittari näyttää +14, järripeipot ja varpuset tiuskuvat ja pieniä pilvenhattaroita seilaa taivaalla, kun hiukan yli aamuyhdeksän lähdemme mökistä, jossa ei tarvitse siivota.
Kohta jo koukkaamme Pulmagille, vain vähän matkaa, sinne asti, missä taivaan avaruus yhtyy kumpuilevaan ylänköön. Kiikaroimme nähdäksemme tunturikihun, mutta täällä se jää näkemättä. Sen sijaan viereen pysäköinyt lahtelainen lintumies varmistaa kaukoputkellaan havaitsemani kapustarinnan todeksi. Tämän kunniaksi ostamme uudesta valtavasta K-marketista jätskit ja nautimme kesäiseksi lämmenneestä säästä.
Yritän saada keskeneräisestä Tana Brun sillasta kuva, mutta ei se onnistu. Näyttää hassulta, kun vuoden päästä valmistuvan sillan työmiehet roikkuvat kuin tyhjän päällä, ja hitsailevat sillan osia siinä, ikäänkuin ilmassa! Teiden varsilla ja pensaikoissa kasvaa pärskäjuurta, jota joskus luulin omituiseksi hierakaksi. Kallioleikkaukset ovat kuin graffitteja, monen värisiä ja kuviollisia….
Puolen päivän aikaan ohitamme Ifjordin, ajelemme huikkeitten vuorten kainalossa.
Pitkiä matkoja on yhä tietöitä, ja lopulltakin myös tunturikihu, komea lintu, pahuksen peto! Levoton pieni parvi tummia kahlaajia taitolentelee ylänkölammen laitamalla, en pysty erottamaan lajia.
Aivan paljailla korkeilla kivisillä rinteillä on suuria laumoja hyvin vaaleita poroja, vasat ovat usein tummia, melkein mustia. Zoomaan taskupokkarini täysille ja yrittän ottaa niistä kuvia, vaikkei tokkaa kunnolla silmilläkään erota (kuva 0899).
Ilma viilenee +11 asteeseen! Tien numero on 98, ja siinä on paikka paikan päällä – ja ups, kuoppa. Taipalsaarentie alkaa muistua mieleen kohtalaisen hyvänä….
Lopulta olemme jälleen meren rannalla, ja millaisen meren! Se on hopeaa! Aivan peilityyni, Pelloilla on paljon hevosia, taivas on jälleen pilvessä ja hopeiseen mereen tihuttaa hienonhieno sade. Lähestymme Lakselviä, ja käymme etsimässä paikkaa, jossa kerran yövyimme sadesäällä autossa…
Jossain vaiheessa YLE-Lappi alkaa pätkiä autoradioon, ja lähestymme Suomen rajaa, puikahdamme ylikin ja illan edellä saamme pikkuravintolan kahvikupposen mukana talon viimeiset pullat. On aika miettiä yösijaa. Soitetaan Muotkan Ruoktuun, Suomen Parhaaseen….
Siellä tuttu aina aurinkoinen isäntä lapinpuvussaan ottaa meidät vastaan, tarjoaa tulokahvit ja antaa Ailigas-mökin avaimet.. Tämä on toinen mökki matkamme varrella, jota ei tarvitse siivota, ja liinavaatteetkin kuuluvat hintaan. Mökki on hyvä ja lämmin.
Iltasella kuljemme Peltojoen ”hyttyspolkua”, jonka varrella kasvaa huikeita suokasveja, keltavästäräkkikin siellä nähtiin, ja ihmeitten ihme: kuppilan ruokintapaikalla kaksi taviokuurnaa!