Paimensaari yllättää jälleen

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kuun vaihteessa vietettiin Paimensaaren kesänäyttelyn avajaisia tutuissa merkeissä.


Juhlan juonsi Ari Lindqvist, jolla oli itselläänkin pihapiiriin rakennettu teos: urkupillejä ja kierrätykseen ilmeisesti meneviä kiviä. Kivet tulevat pyörimään talon isännälle ja symbolisoivatkin  mainiosti Matti J. Rautiota.

SSCN1024

Ei sammaloidu yhdeksääkymmentä lähestyvä taiteilijakaan, vaan luomisvoimaa uhkuvat kokonaiset seinät hänen akvarelleissaan.

Avajaisjuhlan ohjelmassa kuultiin puheita, taiteilijoiden esittelyjä, lausuntaa ja tietenkin  Soukka-kvartettia,  jota Kaarina Lindqvist jälleen johti hienoihin suorituksiin.

SSCN1025

Ja musiikkia tarjosi myös Heikki Hytti,  joka säesti tuttuun tapaan Terttu  Kultasta. Ylimääräistä isännän pyytäessä, juontaja totesi Tertun olevan ei ylimääräinen, vaan ihan lakimääräinen. Sitten kuultiinkin Karjalan pojan toivoma ”Laps olen köyhän kauniin Karjalan” duettona Terttu ja  Tapani Lapatto.

Taiteilijoista tulikin jo mainittua itse isäntä, jolta todella on seinän täydet upeita värikkäitä akvarelleja. Samassa tilassa esille pääsevät myös Kansantaideseuran ahkerat harrastajat Arja Toura ja Hely Hyrkkänen  kokonaisen seinällisen verran.

SSCN1023

Yhden nurkkauksen on vallannut Pirjo Havo rakentamalla siihen vanhan muistorikkaan keinutuolin ympärille kotoisan nurkkauksen ikivanhoine puhelinluetteloineen, koristeellisella liinalla kuparipannu ja hienot kupit kotoista kahvihetkeä varten. Ja ilman muuta keksit ja pelakuu kuuluvat sunnuntaiseen kahvihetkeen.

Tässä kuvassa kunniapaikalla istuu Eeva Jokipelto, joka osallistuu näyttelyyn yllättävällä tavalla….

SSCN1026

Puhelinluettelosta Matti. J. kertoi, että hän oli soittanut siinä olleeseen omaan kotinumeroon, joku oli vastannutkin sieltä venäjäksi – olipa ihmetellyt, kun ”Suomessa on vielä lankapuhelimia, suomalaisten pitäisi  kiireesti tulla Venajälle ostamaan kännyköitä, meillä on täällä kaikilla kännykät!”…

Pikku huoneeseen on Maarit Vepsä ripustanut mielenkiintoisia hopeanvärisiä töitään, moderniin kotiin mainiosti sopivia valotauluja ja mielikuvitusta kutittavia kollaaseja. Terassilla on nähtävillä myös nuorempien  teoksia, ensi kertaa taitaa olla esillä myös lasten taidekerhon töitä!

Suurin yllätys oli Eeva Jokipellon osuus. Jos odotin  löytäväni seiniltä puuveistoksia tai värikkäitä tietokonetöitä, niin ei, ne löytyvät pöydältä!

Jälleen uusi runoteos, jo kanneltaan aivan sykähdyttävän kaunis kirja. Runokuvia vunukoille valvotti tekijää ja avustavaa tytärtä Katri Jokipeltoa parin kuukauden ajan, kun yhdessä suunniteltiin sivuja, mietittiin kuvien paikkaa, soviteltiin sivuille runot.

SSCN1034

Juhlassa Savitaipaleen Charlotta Ritva Kontunen kertoi kirjan taustasta ja lausui  runon Olympiahiihtäjälle.

SSCN1027

Aivan ensisivuilla kirjoittaja kertoo itse juuri tämän runon synnystä, ja  Tuula Heiskanen jatkoi tarinaa lausumalla ”Laulujeni lähtehillä”. Siinäpä tuo tulee somasti julki runoilijan suuri rakkaus luontoon ja elämään, ja sivuaukeaman kuvakin on kuin tehty tätä runoa varten….”niin minä tyttö laulun laain, niin mä virteni viritin, sulosoinnut suostuttelin…”

Myöhemmin ohjelmassa kuultiin vielä kaksi runoa, ”Äsken syntyneelle”(Charlotta) ja ”Onnittelut”(Tuula Heiskanen), hiukan toisenlainen runo: ”Mahtoi olla jysäys tuo lapsentekorysäys, kuin talvipäivän pysäys?….”

Tämä kirja ei ole pelkästään runokirja, se on myös todellinen taidekirja, niin paljon kauniita kuvia sivuilla on. Ja viimeisillä sivuilla on pieni tietopaketti monipuolisesta taiteilijasta itsestään, suppeaksi tiivistetty, maisteltavaksi kuten sekä kannen  että viimeisen sivun kuva kertoo.

Eikä juhlasta puuttuneet ruusutkaan, ja vanhan hyväksi koetun tavan mukaan  myös Kirkonkylän  Marttojen  mainiot kahvit.

Näyttely on avoinna  os. Rautionpolku 3, 31.7. asti ti-su klo. 11-18. Runokirjaa on saatavilla 35 euron hintaan.

Vastaa