Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta
Mäntyperän eukko oli päättänyt syksyllä laittaa ylös Niskalammen jäätymisen tai jäätymiset ja sulamiset. Kun talvi tuli kolmannen kerran näihin maisemiin, eukko antoi periksi.
Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta
Masentavan musta ilta peittää kummallisesti maiseman, joka päivällä on lunta tulvillaan. Tai ei ehkä ihan tulvillaan, mutta keskellä pihaa kymmenen senttiä, puiden juurilla ei enää yhtään.
Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta
Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kesä nimittäin. Eilen aamulla rapistelin pakkasen puremia kukkiani ja tomaatin lehtiä, jopa kasvihuoneessa ne olivat kuin jäykkää muovia. Puoli kymmenen aikaan aamulla kasvimaan laidassa oli vielä kastelu(!)vesi jäässä.
Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta
Oli semmonen aika lyhyt kevät tässä välillä. Mäntyperän eukko sai muutaman päivän haravoida pihamaita, ja kiipeillä tornissakin ihan huvikseen.
Lue lisää »Hulluileva kevät kovin keikkuu – Mäntyperän kuulumisia
Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta
Eilinen päivä oli suloinen kuin sulhaspoika. Aurinko suorastaan paahtoi täydellä terällä,pienen pieniä pilven repaleita seilasi sinessä hetken kuivuen kohta kasaan kuin lentoon puhallettu höyhen.
Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kuu, tuo kelvoton möllötin on nyt valvottanut monta yötä. Eihän se varsinaisesti haittaa, kaunistahan tuota on katsella kuulakasta talviyötä, haalistuneelta taivaankannelta tähtiä laskea ja turhaan niitä revontulia toivoa.
Teksti ja piirros: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Väittävät, että kesä on mennyt. Tottahan se lienee, kun ulos katsoo. Melkoinen tuuli raastaa lehtiä lehmuksesta ja koivuistakin ainakin niitä, jotka ovat jo väriä vaihtaneet.
Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta
Istun ikkunan ääressä täällä syksymaiseman keskellä. Majavan keväällä kaluamat isot haavat ovat kirjavoineet jo lehtiään, maahan on satanut värikkäitä keijujen ruokalautasia tuonne polun varteen. Lehmuskin pudottelee lehtiään, niitä, jotka hetki sitten olivat kirvojen liukkaaksi liimaamia, kiiltäviä ja tahmeita.
Teksti ja piirros: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Viime yönä satoi märkää lunta. Se on painavaa, mutta kaunista. Tai oli aamulla kaunista, nyt se on jo karissut puiden oksilta ja tippuu vetenä katolta.