Harjakaiset Savitaipaleen Hakamäellä

22.6.2018

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Sadetta on yritetty näillä seutuvilla tehdä vaikka minkälaisilla tapahtumilla, mutta yhtä sitkeässä se on ollut kuin puuhat valtion politiikassa. Kotiseutuyhdistys lopulta onnistui.

Hakamäelle  on rakennettu varastorakennusta, jonne mahtuisivat myös näytelmissä tarvittavaa rekvisiittaa kaiken muun katon alle kaipaavan tarvekalun kanssa. ”Ei ihan,mutta melkein valmis” insinööri, Ismon poika Eetu Hölsän piirustusten mukaan – komea rakennus sai nyt ovensa yläpuolelle juhlan kunniaksi siniristilipun liehumaan. Harmillista, kun kamerani hävitti kuvan monen muun kuvan lisäksi. ”Kävi vähän niinkuin kalassa, parhaat pääsi karkuun.”

Juhlapäivän kunniaksi pihakatoksen viereen korkeaan lipputankoon nostettiin isompi lippu Kaija Viirun opastaessa oikeaa tapaa käsitellä lippua kunnioituksella. ”Siihen ei pyyhitä hikeä, ei kietouduta eikä se saa osua maahan….”(kuva 4265)

SSCN4265

Lippulaulustakin ensi säkeet raikkaassa tuulessa kuultiin.

Kun ahkeria talkoolaisia ja kutsuvieraita pihapiiriin kertyi, Eila Kajanus-Jurvanen toivotti väen tervetulleeksi esitellen samalla talkoisiin osallistuneita , muutamat  kuulema melkein asuvat Hakamäellä. Viihtyypä hän hyvin siellä itsekin touhuamassa, vaikkapa konsultoimassa  invavessan  rakentamista, luiskan kaltevuutta jms.

Tervetuliaislauluksi kajautettiin yhdessä tuttu karjalainen ”Kamanat kohottukohot”, Pertti Jurvasen kaksirivisellään säestäessä. Pikkuisesta kaksirivisestä hän mainitsi, että siihen sopii vain iloinen duuri-musiikki, mollisoinnut eivät niin pieneen tilaan mahdu. Taisi olla aikamoinen pilke silmäkulmassa.

SSCN4264

Kuvassa taustalla ovat asianmukaisissa työasuissaan kesäkauden oppaina ja kortistoijana toimivat tytöt ja pojat.

Harjakaisiin kuuluu tietenkin rokka, joka olikin kunnon ohjella ja taidolla tehty. Pihakatos antoi mukavan suojan yltyvään tulleen, ja pikkuiseen tihkusateeseenkin.

SSCN4263

Jälkiruokana saatiin mainiota raparperikiisseliä, olipa raparperistä tehty makoisaa piirakkaakin pullakahvien lisäksi. Erja Ruohio kertoili ruokailun lomassa hankkeen rahatilanteesta, kehoitti kovasti talkoolaisia laittamaan työtuntejaan ylös, omaksi rahaksihan se lasketaan lopulta.

Lopuksi avattiin myös Hakamäen kesä, ja inokkaasti väki lähtikin paikkoihin tutustumaan. Tuvassa oli kauniisti salusiinit ikkunoissa, ja pelakuut , pielikukat ikkunalaudalla kuten pitääkin. Ja isossa leivinuunissa  oikeasti tulet! Viilennyttä kesäpäivää se lämmitti mukavasti ja loi vanhan tuvan tunnelmaa.

Pikkukamarissa oli näytteillä lippuja, pukuja, huonekaluja ja monenlaista asiaa sadan vuoden takaa, nämäkin punaiset käsityönäytteet, huomaa esim. yhdistys-sanassa köyhälle kansalle tuolloin vielä  aika outo D-kirjain.

SSCN4262

Kotimatkalla sai huomata, että onnistui se Kotiseutuyhdistykseltä se kaivattu sateentekokin. Tuulen voimaa olisivat voineet pikkuisen jarruttaa, pisti mokoma Mäntyperän pihapiirissä pihalehmuksen  yhdellä puhalluksella nurin!