Sota-ajan tunnelmaa Suomenniemen kirkossa

21.11.2017

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Kun seurakuntien yhdistyminen on juuri ajankohtaista, oli mielenkiintoista tutustua Suomenniemen kirkon historiaan.

Tämä Suomenniemen kolmas kirkko, kaunis pitsikirkko, rakennettiin 1866.

Tämä Suomenniemen kolmas kirkko, kaunis pitsikirkko, rakennettiin 1866.

Suomenniemi on kuulunut jo ennen 1500-lukua Lappeen suurseurakuntaan, irtautui siitä Taipalsaaren myötä 1571, ja oma kappeliseurakunta perustettiin1687. Ja väkeä oli tuolloin vain 400-500!

Rakentaja löytyi Orimattilasta, Gustav Kollin. Kirkko on tehty hirsistä, se on valoisa ja kaunis sisältäkin.

Puulämmitys on vaihdettu sähköön, mutta uunit ovat jäljellä

Puulämmitys on vaihdettu sähköön, mutta uunit ovat jäljellä

Tämä upea kirkko sai sunnuntaina kuulla koulupojan sotamuistoja , Matti J. Raution omakohtaisista  kokemuksista valmistamassa Asemiesillassa.

Yllättävän hyvin jo neljäs esityskerta oli saatu muunneltua kirkkoon sopivaksi.

Yllättävän hyvin neljäs esityskerta oli saatu muunneltua kirkkoon sopivaksi.

Sotauutisten lomaan kuultiin lääkintälotan (Pirjo Havo) haastattelu, ja lotta-Tertun  Evakonlaulu sai kyynelet moneen silmään.

Ja kuinka herkkä hetki olikaan , kun lotat Terttu Kultanen ja Sinikka Aapro lauloivat haikeasti kodin kynttilöistä.

Kuultiin myös, miten vihollisen radiota häirittiin Säkkijärven polkan jatkuvalla soitolla: Eino Aapro ja Markku Hongisto soittivat niin, että kirkon holvit kaikuivat!

Itse odotin kovasti Tapani Lapaton karjalaksi laulamaa ”Luodogan meren randamil..”, enkä pettynyt. Ilman säestystä laulettu haikea laulu oli upea esitys.

Toinen odottamani oli  kenttähartaus. Aluekappalainen Lassi Suihkonen luki ilman sota-ajan paatosta ihan oikean, aidon saarnan, rykmentin pastori M.A. Kohosen aikanaan taistelujen lomassa  saarnaaman. Saarnassa sanottiin mm. näin ”…Sydämissämme pyytää puheenvuoroa rauhoittava toivo, että Herra Jumala on paneva väkevän kätensä väliin ja pelastava maamme tuon pedon kaikki nielevästä hirmuvallasta…”

Saarnan jälkeen koko ”rykmentti, kirkkokansa, lauloi kanttori Maria Kemppisen urkusäestyksellä tutun virren ”Jumala ompi linnamme”. Sydämeen sattuva  kokemus!

Ohjelmassa on paljon lauluja, tuttuja paljon laulettuja, jotka saavat aivan eri merkityksen,kun ne on tällä tavoin liitetty yhteen uutisten ja koulupojan omien mietteitten kanssa. Koko ryhmä on tehnyt mielestäni hienon kulttuuriteon, ja taitavat pikkulinnut viserrellä, etteivät esityskerrat tähänkään jääneet.

Suomenniemen Martat olivat järjestäneet melkeinpä sotilaskodin kirkon portaikon alle, tarjolla oli monenlaista herkkua.

Kahvijono täytti kirkon käytävän.

Kahvijono täytti kirkon käytävän.

Eero Korhola tallensi esityksen, joten näitä muisteloita voi halutessaan katsella vielä kotioloissakin.