Käväisinpä Torniossa

20.11.2017

Teksti ja kuvat Sirkka Liisa Vaalivirta

Käväisinpä Torniossa. Vieraspaikkakuntalainen ihmettelee, että kuinka niin, käväisit.

Tornioon vie vasta ilmestynyt kyläkirjakin.

Tornioon vie vasta ilmestynyt kyläkirjakin.

Tottahan se on, että täällä pystyy piipahtamaan Torniossa ihan pikaseltaan, ajelee vain  hiukkasen Tuohikotin suuntaan, ohi Hämäläisen kylän ja sitten jo onkin Torniossa! Aika pieni Savitaipaleen kylähän se on, mutta nyt se on näyttänyt maailmalle miten pienikin ponnistaa korkealle, kun asukkaat puhaltavat yhteen hiileen.

Kylällä on aikanaan ollut taloja 36, joistakin on jäljellä enää kivijalka, jos sitäkään. Niinpä tuota ruvettiin miettimään, että edes muistot pitäisi saada talteen. Ja päätettiin sitten tehdä kyläkirja.  Eihän se ihan vauhdikkaasti alkuun lähtenyt.  Moni oli sitä mieltä, ettei meillä ole tapahtunut mitään, ei meillä kukaan ole tehnyt mitään erikoista.

Tornion vanhalla koululla Marja Mäkilä kutsui  kylän väkeä seuroihin, sai paikalle melkoisen joukon, ja ihastui tarinoihin. Siitä kirjaidea sai alkunsa vuonna 2011. Toivottiin kaikkien kirjoittavan muistiin tapahtumia ja tarinoita, ihan pieniäkin, etsittäisiin valokuvia. Innostus oli kova.

Mutta kun kuvaan astui tämä meille tyypillinen vaatimattomuus, tarvittiin jo vauhdin antajia. Anne Niinimäki tarjosi viime kesänä Torpparin tuvan kirjatyöryhmän kokouspaikaksi, ja siitä alkoi varsinainen työ. Naisten mukaan hommaan tulivat Veikko Ahtiainen, Raimo Kylliäinen ja Veijo Kylliäinen.

Piti  kysellä ilmavalokuvien käyttöoikeutta, neuvotellen saatiin mukava lupa. Muita valokuvia löytyi ihmisten albumeista. On paljon koulukuvia, työkuvia, tietysti talojen kuvia ja hienoja kuvia kylän tärkeimmästä, koulusta. Kannen kuva on koulun pihapiiristä, siinä on rantasauna etualla, ja sen laiturilla tytöt pesivät pyykkiä.

Ja entäs se rahapuoli Vaikka kirjan kannessa on myös Suomi-100-merkki , niin se on toki vain merkki, tukea ei sieltä tullut. Avustuksia  saatiin kunnalta, Osuuspankilta, UPM pani myös roposensa hankkeeseen, kuten moni muukin yritys. Mainio ajatus oli myydä kirjaa etukäteen, silläkin tavalla rahoitettiin!

Ja kirjoittajia ( joita lopulta kertyi 43! ) muistutteli varsinkin Anne Niinimäki puodissaan, ja soittelikin puhallellen hiipuvaan hiillokseen.

Tässä kuvassa hän pitelee tyytyväisenä kaunista ja upeaa lopputulosta, jota hänellä on myös myynnissä Reiposessa.

Tässä kuvassa hän pitelee tyytyväisenä kaunista ja upeaa lopputulosta, jota hänellä on myös myynnissä Reiposessa.

”Muistaha meä” on mainio kirjan nimenä. Ihan omaa murrettakin kirjasta löytyy, ja vinkki myös, jos haluaa vaikkapa kuulla oikeasti  vuonna 1964 tehdyn Antti Eteläpään haastattelun.

Kirjan julkistamisjuhla sattuu  hienosti paitsi maamme juhlavuoteen, myös koululla on oma juhlavuosi, sillä se toimi vuosina 1939-1967.

Tässä ilmakuvassa koulu näkyy alalaidassa, ja toinen talo on hankkeessa kovasti mukana olleen Anssi Lindin  perheen koti.

SSCN0531

Kirjassa on mainioita tarinoita, eikä Marttojakaan unohdeta. Oli omat Martat, ja Hämäläisen kerho, ja aika paljon molemmissa käytiin. Tässä kuvia ahkerista kerholaisista.

SSCN0530
Joku oli kaipaillut kylälle omaa laulua, ja nyt niitä yllättäin kuultiinkin peräti kaksi kappaletta sunnuntaisessa julkistamisjuhlassa Hämäläisen metsästysmajalla. Savitaipaleen Ukkokuoro lauloi Tornion laulun, jonka Terttu Kultanen on sanoittanut tuttuun säveleen. Tässä laulussa tulevat talot tutuiksi ”..Oli Letsu, Nähjänen, Potsi, Retku, Vääränen, Tasapää  jne…”

Toinen laulu on sitten Tornion naisille saman sanoittajan ”Karjalan poikii”-nuottiin. Tervetuliaispuheen piti Marja Mäkilä, ja juhlapuheen Veikko Ahtiainen. Tarjolla oli tietysti myös työn tulosta, kirjaa 25 euron hintaan.

Juttua päivitetty 21.11. kello 8.51. Korjattu mm. tieto tyttöjen pyykkipaikasta.