Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Ko täs on mänt aikaa klenkates ja kipuilles, ni toisinnaa tuntu, et se vaivais enemmä kaverii ko miuta. Miulha män aikakii ratevast,ko aamul ensmäse puole tuntii yriti saaha aluspöksyi jalkaa ja sammaa tahtii jatku päivä toisesa jälkee. Ei olt aikaa murehtii ko hetkittäi sitä, ettei oikee mihkää olt sen paremmi varraa ko aikaakaa…

Nyt ol kyse Lapi ruskast, repsika paikka ois vappaa. Eukko kyselemmää terveysimmeisilt onks estettä moisee, ja sanottii jot ei oo koha et kaatuile ja sillee. Mei vanha mökki ois vappaana just, nyt vaa kamat autoo. Ko sinne pannaa rolla, ni eipä palj muuta mahukkaa, ei otettu matkajääkaappii, jote mukkaa vaa kuiva/pussiruokaa ym. matkal termoksee kahvii, lääkkeet ja sillee, mahollisimma vähä mittää. 

Hoitajjaa Harmil ei meinant löytyy mistää, viimeseltää hyvä itekkii toipuva, naapur kylält lupais käyvvä kattomas sillo tällö. Verepaineet nousoo lähel kahtasattaa, kissa on vaa hukas – mut tulloo tok iha viime tinkas iltasel, eikä suostu aamul lähtemmää ulos. Eukko laittaa ruokaa sisäl sekä kuistil. Sattaa kaatamal, ja uuvvel toril kirkokyläl pitäs olla markkinat… 

Ko myö Kaveri kans pakataa euko vähät tavarat autoo, kissa pujahtaakii ulos, eikä mäne ennää takas tuppaa,jote ruuat on sielt korjattava pois… Ulkomittar näytti + 7,ko lähettii Survajatietä ajelemmaa. Ilmoti kissahoitajal viimese tilantee… 

Ruskaha tek tuloaa jo tääl eteläskii, mut pellot ol tyhjii, ei olt ennää juur kurkii eikä viel oikeest hanhiikaa, jote eukko tarkkail etupääs polttoaineitte hintoi, halvi numeronelikko löyty Kemistä, 2132… Menomatka ol hyvi vaihteleva, vuoroi sato vuoroi paisto. Ko taivas näytti oikee myrskyset kasvosa pysähyttii jalottelemaa, ja ko paisto pysähyttii nättii rantamaisemmaa retkikahvil.

Yks myrskypilvi purk pahhaa mieltää nii rankast, jot osa autoist ol pysähtynt tie laitaa, myö jatkettii ryömintävauhtii, ko rakkeitkii rapis ruutuu, ni eiks meijä ohi pyyhältänt moottorpyörä!

Illa eel (klo. 21.32, samat numerot kuin bensan hinnas!) ylitettii Lapi raja, ja sillo eukolt pääs itku. Nyt vast oikeest usko, et ol pääst tämmösel reissul! Kaver soitti möki emännäl, jotta jos meit ei kuulu, ni ollaa jääty johokii yöks, on viel pitkä matka. Kuulostellaa lonkkaa.

Ja vaik mäntii pohjossee, ni kyl se pimmeekii yllätti. Sato kaatamal, ja uusii pikiteit kiillotettii oikee kunnol taivasvesil, ol tosi vaikeeta ajjaa.

Vaa nii myö peril kuitekii päästii Ylläksel, 909 km. Siel jo emäntä juoks vastaa hallaamaa matkalaisii ja kuulumissii kertommaa, myö purettii vähät matkatarpeet, Kaver kokkeil saako telkkari ja sauna pääl, ja eukko mietti mihi pistokkeesee voip panna tän konnee kii. Kaik toimi hyvi niiko ain, ja matkalaiset kiepaht tuttuu Kieppii ensimmäisil pohjose unil.