Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Seitsemäs päivä on onnenpäivä, sanotaa. Se onni tul jo illal, vastaa-otto Emolahes ol huikee. Kaik ol rauhallist ja turvallist…oisko olt joku turvamies ryhmä koulutukses tms sammaa aikaa paikas.

Meille annettii oppaaks urheilijatyttö, joka ”juoksee edellänne mökille ja avaa oven”. Ja nii tapahtui, sorja pitkätukkane neito tovella juoks vessatees eellämme! Meil oli kerrottu, että mökis on kaik valmiin, ja aamiaine on katettu kello 8. ”Teidän ei tarvitse tehdä mitään, olette vieraitamme..”

Ei tarvint kantaa ees tavaroit sissää, vuoteet oli valmiin, senko pantii sauna pääl. Mökkii ol oikee mahtavat pariovet pitsiverhoinee, suuren etteises ol ihana takka ja puita kans valmiin. Sisäl sit ol hyvimmont vuojetta valmiiks laitettun, tuntu hyvi juhlalliselt. ikkunas ol uppeet käsikirjaillut verhot, ja keittiö nurkkauksest löyty enemmä ko myö millokaa tarvittaa.

Tottakai myö saunottii, ko kerra kaik ol valmiina, ja mite turvallist olikaa nukkuu, ko turvamiehii ties oleva joka puolel ja valkonen turva-auto (?) ol lataukses ikkuna al kaike yötä!

Aamu valken sitte vähemmä satteisena, pakattii omat tavarat autoo – ei tarttent siivota, mut katoi mie ettei meilt sotkuu jäänt  jälkee. Pari suurt yllätyst meit ootti viel. Ensteks se aamuaine – en oo elläissäin syönt nii hyvvää pekonii ja nii ihanii koktaipiirakoit! Kaik muuki ol ensluokkast puurost alkain, ja ko emäntää kiiti ja ihmetteli, ni hää sano, jot siitä myö ollaakii niiko kuulussii, rekkakuskitkii sannoot, et maan paras.

Sit katse siirty seinäkulmaa. Siin ol hylly, joka ol täynnä mitalleit ja palkintopyttyi ym., ol Suomemestaruuksiikii, ja meil kerrottii ,jot tää urheilijatyttö, 19-vuotias lukiolainen Scarlet Saarinen on ne kaik voittant. Tää meijä eel juossu kultakutri!

Harmi,ettei miul ennää olt kameraa mukana, eikä tyttö olt aamuvuoroskaa, mut mie oon iha varma, et hänest viel kuullaa kovastkii. Ja mie muisteli, et oisi jossai kisoi hänest jo kuultkii, ko nime kuultuai sanoi Kaveril, et onkoha Aino-Kaisa tytär… mut sitte het aatteli, jot ikä ei oikee satu….   

Kuultii.jot Pyhäjärve kaivos saap täyttyy, mut aikalail ne ol töyttynneet pellotkii, melkost vellii. Mut ruska ol kaunist tie laitamil, ja joutsenii alko olla pelloil jo isoi parvii. Mämmensalmes vähä jaloteltii, ja Hirvaskankaal juotii hyvät kahvit, paikka ol tainnu pestä kasvosa, ol siistii  iha vessoi myöte. Kaikelaisii tietöit toki tul ettee ja sit Kaver päätti muistutella miul Jyväskylä ralliteit, Palokka. Laukaa, Ruuhimäki, Kirri…

Ja tarpeeks pitkää ko ajettii, ni päästii lopulta Mäntyperäl ast, Harmi ol pihas, ja kieppu jalois koko aja ko laiton jottai syötävää ja lämmitettii kotsauna… Ja lonkka… se ol kans iha tyytyväine reissuu!

Ja kun muutaman päivän päästä purin läppärin matkalaukustaa, ja avasi sen, ni yllättäi se heräs henkii ja kerto, jot kone on päivitetty! Sen pituinen se.