Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Nyt, kun oma terveyskeskus on lomalla, savitaipalelaiset ovat saaneet hoitoa Taipalsaarella. Aika kätevästi sielläkin hommat hoituvat. Mäntyperän eukko on käynyt jo muutaman kerran, ja aina jopa Hussin oudot kiireajat ovat selvinneet vain menemällä paikanpäälle.

Aika monella muulla taisi olla ihan samanlaisia huolia peruutusnumeroiden kanssa, tai aikoja tilatessa, mutt ei huolta. Kun pääsi ovesta sisään ja kysyi ensimmäiseltä hoitajalta, niin katsottiin koneelta oikeat ajat ja neuvottiin labraan kysymään onnistuisko otto nyt heti – ja onnistui…

Edellisenä päivänä tutustuttiin jo tämän kylän ksämarkkinoihin. Sää oli kaunis kuin kesäsulhanen, rantarinteeseen oli nostettu monenlaisia kojuja ja esittelyjä, ihania koruja oli tarjolla jopa mummon vanhoista hopealusikoista.Lähes helteessä iloiset ihmiset pelasivat lasten kanssa hauskoja pelejä, tässä Hilda on löytänyt muistipelistä vadillisen jätskiä.

Lapsenmielisille oli myös huikea köysirata juostavana, kuminauha vyötärölle, ja sitte niin kovaa pitkin oranssia ränniä kuin vain pääsi – tuohon olisi eukkokin mennyt,j os vain kipeä kinttu olisi moisen sallinut!.

Mutta jopa siellä kaveri huuteli, että tänne, tänne, täällä on piirtäjiä! Ja kylläpä pitikin ihmetellä mitä kaikkea koululaisille opetetaan näinä aikoina. Huoneissa oli oikein grafiikkastudio! Jotenkin saivat eukonkin tuohon narrattua, tuli vanhat ajat mieleen, kun isän kanssa tehtiin silkkipainolla mainoksia, ja kansalasopiston kurssilla linografiaa!

Malliksi oli voimaeläimiä, ja kolme opettajaa meitä neuvomassa : Tarja Heilimo, Kirsi Rehunen ja tutuntuntuinen Vilma Huttunen. Meitä oli siinä kaksi, joiden voimaeläin, toteemi oli joutsen, ja niinpä raaputin omaan kuvaani pussaavat joutsenet, ja Sami  teki omastaan näin hienon.

Olihan siinä monta mutkaa matkassa, ennenkuin 1/1 oli valmis, emmekä tainneet kumpikaan graafista sarjaamme jatkaa. Omani on nyt eteisen ovessa nimikylttinä, ja seinällä varmaan on Saminkin voimaeläin.

Mahdottoman paljon mukavaa ohjelmaa koettiin, oli yhteislaulua, ja hurjaakin hurjempaa breakdancea, näitä  poikia odottavat vielä suuret kisat..

Metsätontut laulattivat lapsia, taidettiin tuolla vähän tanssahdellaki ja Rajan nuoret  jaksoivat punaisissa mekoissaan pyörittää yhtä poikaa monen kappaleen verran aurinkoisella kentällä.

Pienestä pupusta taisi tulla oikein maskotti  kylälle, lauma lapsosia teki kiltisti laulun mukaan jumppaa  -pää. olkapäät, peppu…j

Yleisöä kertyi koko ajan lisää, sillä odotettiin melkein oman kylän poikaa, nuorta 16-vuotiasta suuren laulukisan voittajaa, Oliver Rosenholmia lavalle.

Ja kylläpä hän lauloikin! Hopeankimaltavassa puvussaan, vesipullo ahkerassa käytössä, jutusteli mukavia,ja houkutteli muutaman ihmisen kivilaatoille tanssimaan.

Myös fanikuvia otettiin, ja upean loppuhuipennus laulun jälkeen, piti ihan oikeasti ihmetellä miten nuorukaisen ääni kestää tätä alkanutta hurjaa menoa. Toisaalta on oikein hyvä, että edes keikkamatkat saa levähtää, korttia pitää vielä vähän odottaa.

Odottaa saamme vielä hetken aikaa myös tämän kesän Talkootansseja. Komea joukko esiintyjiä lavalle toki kiipesi, laulunäytteitä saatiin, ja mahtavasti kajahti myös tukkilaisten uhoova laulu.

Tanssit tanssitaan taas Röytyn pihapiirissä viikonvaihteessa 4-6.7, pe.klo.19, la klo.14 ja su klo.16. 

Ullan Bistrossa oli tarjolla karjalainen lounas, eikä juonnoissa unohdettu niitä suuriä jätskitötteröitäkään. Tällä kertaa meiltä jätskit jäivät piiiitkän jonon takia, mutta Pölkyssä sentään toiselle vielä oli jäljellä tuore pulla, toinen sai ilmaiseksi eilisen  – joka oli takuulla yhtä hyvä.