Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Lappeenrantalainen nuori pianisti Aamira Demirel oli voittanut jo 13-vuotiaana Kuopion pianokilpailun aprillipäivänä 2021. Ja siitä vuodesta asti hän on opiskellut Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa ja on nyt toisen vuoden opiskelija Sibelius-lukiossa, viiden vuoden aikana ulkomaillakin hän on ehtinyt opiskella ja esiintyä. Mestarikursseilla hän on soittanut ihan ison meren tuolla puolen! Tämä konsertti saatiin kuulla ensin Lemillä, ja nyt siis Savitaipaleella.

 Eteemme astui rauhallinen, hymyilevä , pitkään mustaan pukuun pukeutunut neito, jonka pitkä poninhäntä sievästi heilahti,kun hän istui soittimen ääreen.

Odotin nippua nuotteja, ja nuotinkääntäjää, vaan ei! Siinä hän istui yksin, ja laski kädet koskettimille – Ludwig van Beethoven, Sonata Op.2 No. 1 f-molli. Allegro osa hämmästytti vauhdikkaalla voimalla, riemun ylistyksellä, Andante mietiskeli aluksi… minäkin mietiskelin. Hänellä ei ole nuotteja, hän soittaa kuin loisi musiikkia nuoteista,jotka leijuvat ilmassa, katseellaan hän valitsee ne katosta, ikkunoilta tuosta vain  -i lmasta, ja suodattaa ne lävitseen upeiksi tarinoiksi ja pitkiksi juoksutuksiksi!

Menuetto – Allegretto, nopsa-askeleinen menuetto, iloinen, pedaalit ovat kovassa käytössä. – Kuuntelin kerran kahden pianistin keskustelua pedaaleista, joihin itsellä ei oikein tietämystä ole. Toinen kysyi soitetusta kappaleesta ”käytätkö tässä pedaaleita?”, ja toinen vastasi ”kyllä, minusta se avaa paremmin….” Aamira käyttää, ja Prestissimossa olikin huikeaa voimaa, soittaja ikäänkuin katselee musiikkia ja elää se kautta.

Seuraavaksi kuultiin pieni ja vauhdikas Frederik Chopinin Walts Op. 34 No. 3, pikkuinen herkkupala. Polonaise Op. 26 No. 2 es-molli samalta säveltäjältä alkoi todella kohtalokkaasti, surullinen ja dramaattinen alku, tunsin tässä riitaa ja taistelua, johon väliin aina arka pieni teema… jospa kuitenkin, emmekö voisi, jospa sittenkin. Viimeiset soinnut soivat alistuneesti, hiljaa… Franz Schubert Impromptu D 899 No. 2. Sävelet tulevat soittajan sisältä, valuvat koskettimille ihmeellisesti. Tämä soi hyvin tunteikkaasti, aivan kuin tuuli juoksisi veden pintaa, ja pärskähtäisi uupuneena rantakiviin…

 Sergei Rahmaninov Prelude Op.3 No. 2 c-molli soi hyvin kohtalokkaana, se kertoo tarinan joka päättyy selkeästi,l opullisesti, tämä oli tässä….

Ylimääräisenä saimme vielä  jotenkin tuttuja teemoja sisältävä kappaleen (Chopin?), jossa teemat lepäsivät ihanalla pehmeällä musiikkipohjalla, kasvoivat välillä, kunnes nukahtivat rauhalliseen uneen.

Minä ihmettelen  yhä. Kuinka näin nuori pystyy soittamaan tuolla tavoin! Se on uskomatonta. Nautin konsertista ainakin kymmenen kuulijan edestä, ja toivon kaikkea hyvää nuoren taiteilijan elämän tielle. Se jatkui Savitaipaleelta Helsinkiin, jossa hän nykyään asuu ja opiskelee.