Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Tuota merkkipäivää tuskin Kaver aattel, ko kyssyi, jot jaksat sie istuu autos jonkuu verra, jos käytäs vähä ajelemas, ko on luvattu kaunist ilmaakii. Mie oli iteksei aatelt, et käyvvääköhä myö tänä vuon ensikää kattomas Mustila kevättä, saatoi mie jossai vaihees harmitellakii, ettei nyt oo oikee sellast mettäseikkailukuntoo…
Mut silleehä siin käi, jot lopult etittii parkkipaikkaa iha täysilt paikoilt. Sitä ko tarttee auto vieres sen verra tillaakii olla, et rolla mahtuu ovest ulos, eikä sitä repsika paikaltkaa iha noi vaa ponkasta. Ensmäne tovelline este ol sitte kivine mäk lipuostomökil, joho oli jo pettyneen aatelt, et en pääse sinne kahvillekaa…
Onneks Kaver pääs hyvi ketteräst, toi liput ja kartat, ja kateltii siin het jo tarjoustaimii yllättävä kivisel ja juurakkoisel pihal. Juhlapäivä kunniaks oli aatelt jonkuu merkkikasvi taas istuttaa.
Lähettii kulkemmaa levveimpii polkuloit ja pohittii mite parraite onnistuis kulkemine, ja aateltii,et jos katotaa yhes alppiruusut ja atsaleat, ja sit Kaver lähtöö kiertelemmää hauoil ast, ja tammipolut ja muut, ja mie kiertele siin lähistöl nii kaua ko jaksa, meen sit nuotiomakkaral toist oottammaa.
Kylhä ne levveetkii polut käyp kappeiks rolla kans, mut mahottoma kohteliait vastaatulijoit ol tosi paljo. Ja hukas olevii immeisii, ko oikee kukaa ei löytänt niit alppiruusui. Siinhä ne olliit, kahtapuolt polkui, mut ko niil sattukkii olemaa lepovuos, ni vai harvat kukkiit. Mut uutta kasvustoo lykkäsvät kaik aiva hulluna. Sekkii matala Mustila oma risteytys, jol on pyöreet vähä punertavat lehet ol isona kukkamattokasvuston polu varres, miulkii se jätti tänä kevvään kukkimata, mut uusii lehtii pukkaa kovast!
Jos alppiruusut pienen pettymykse tarjos, ni atsaleat antoit senki eest ihasteltavaa ja tuoksuje sinhvoniaa, ne ol just parraimmillaa, jo jos meinaat ehtii kattommaa, ni piä kiirettä! Muuteha siel on ain jottai, köynnöshortensiat on nupul ja monet muut näyttävät pensaat ja puut, aluskasvillisuuvvest puhumattakkaa…
Ja uusii kasvupaikkoi laitettaa koko aja, nyt ol semmossee kivikkoo istutettu iha uus alppiruususto… Liekö laitettu suvipäivän, Suvin, vai Harmin synttärin, tai miun lonkkaleikkaukse kuukauspäivä kunniaks, näi mie ainakkii kuvitteli.
Yhel ahtaal polul miuta vastaa tul kaks koiraa omistajinnee, toine koira lakos maaha, ja alko ihan hurja haukkumise, eikä sen emäntä meinant saaha sitä rauhottummaa ensikkää, vei sit vähä kauemmas polult ja selitti vapisevvaa koiraasa, ettei se oo koskaa nähnt rollaa! No mie jatkoi säikyttellyy sit jo makkarapaikal päi, jäti mettäkirkonkii käymättä, ja patsapolku ol pakko luovuttaa iha lonka tuntumie vuoks.
Mut kesä ensmäne nuotiomakkara maistu mahottoma hyväl, olkii siit melko lähelt, korialaist laatuu. Samal mie ootellessai maksoi Kaveril lounasroka, ja kahvit ja leivonnaiset, ja sit vaa ootteli ihmeellissii tarinoit pitemmält polult. Sinne ol rakennettu mettäossuuvelle iha mahoto telttakatos pölkkypenkkeinee ainakin paril saal hengel, siel on pietty juhlii ja konserttei!. Ja jossai ol olt pussilastilline immeisii opastetul kierroksel, ja mie muistelemmaa sitä ko ite toi kerra samalaise lasti immeisii opastettaviks… mite tuo aika männöökää!
No, juhlapäivä kruunas sit ne taimet, mie osti sekä risteytety alppiruus, ja samallail sekotetu atsalea, on jännä nähä mimmossii kukkassii ne tekkööt. Täs alppiruusus on aika isot mut neulasmaiset lehet. ja atsaleaa pitäs tulla torvimaiset kukat… sit joskus.
Miu lonkajuhlinta jatku viel pikatapaamisel sisko kans, hyö olvat konserttii menos, ja oottiit suvu prinsessoit, mone ikäsi, uimareissult. Mei reissu päätty koton aika arkisest, pottui ja makkarakastikkee ja rapapersopa kans, mut päällimmäiseks kyl jäi semmonen siunattu juhla tuntu. Sen pitune se reissu.