Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Mäntyperän eukko ei arvannutkaan millaisia seikkailuja sai, kun viisaamman neuvosta aikanaan anoi Ekhvalta oikeutta sote-kyyteihin. Kopioita toki tarvittiin aikalailla elämäntilanteen ja varsinkin tulojen suhteen, mutta myönteinen päätös tulla tupsahti aikanaan.
Köyhyysrajan (1500 euroa /kk) alle jäävälle luvattiin kahdeksan yhdensuuntaista taksikyytiä bussilipun hinnalla. Kyllä siinä taivas aukesi, pääsi konsertteihin ja kyläilemään, kuoroon – ja kauppareissutkin onnistuivat. Ensin jopa tuettu alue oli aika laaja, pääsisi Valkealaan, Mäntyharjulle, Joutsenoon jne.
Jossain vaiheessa alue pieneni, turha kuvitella, että voisi hurautella taksilla siskolle Valkealaan, sen sijaan paljon kauemmas Joutsenoon yhä kyllä… Ympyrä on yllättäin pienentynyt siitäkin… Kyytejä oli jäänyt käyttämättä toukokuulla, kun tuore leikkaus piti eukon enimmäkseen kotisilla, ja viimeisiä keikkoja aikoi sitten käyttää huvitteluun.
Huomasi, että Kiesilän Kievarissa oli viime sunnuntaina hiukan erikoinen juhlapäivä, Sanna Simola oli emannoinut kievaria jo 22 vuotta! Niinpä eukko tilasi kyydin meno-paluu -systeemillä, aikoi hakea samalla pihateltalta tomaatin taimia, ja juoda oikein herkkukahvit kaikessa rauhassa.
Kamerakin oli mukana, hymyilevästä emännästä aikoi ottaa kauniin kuvan pihan puutarhaosaston kukkien keskellä. Taksia tilatessa mainitsin, että tästä tulee kaksi kyytiä, koska viivyn vähintään puoli tuntia, kun 15 minuutin pysähdys olisi ollut ”sallittu”. Ennenkuin kyyti lyötiin lukkoon huomattiinkin, että matka menee kolme kilometriä oman uuden ympyrän ulkopuolelle, siltä osin pitää maksaa normaali taksimaksu. Päätin kokeilla kuitenkin…
Taksi tuli jonkin verran myöhässä, Lappeenrannasta. Sote-kyyteihin ei voi toivoa lähitaksia, tai voi, mutta sitä ei voi sopia etukäteen… Kyyti oli hyvää, ja mukavasti jutusteltiin, ja Suomenniemen rajan lähestyessä kerroin kuskille, että nyt on pantava taksamittari päälle. Hän soitti pääpaikalle ja sai sieltä sellaisenkin tiedon, että paluukyyti oli osunut toiselle taksille, taas Lappeenrannasta…
Ja kun tulimme Kievarin pihaan, siellä toinen taksi jo odotti eukkoa, ja tämä palasi tyhjänä lähtöpaikkaan, ellei onnenkantamoinen tuonut muuta kyytiä kotiin. Tunnollinen eukko jätti siis kahvit juomatta, osti herkulliset mansikkaleivonnaiset kotikahveille, pikaisesti pihateltasta kaappasi mukaan kaksi tomaatin tainta, ja jätti kassalle onnittelukortin 22-vuotisesta kievariemännyydestä Sannalle…
Taksi ei ollut kuullutkaan rajojen ylittämisestä. Siinä olikin pohtimista, hän oli tullut tulomatkan sote-kyytinä, mutta nyt oli laitettava taksamittari päälle, ja lähtömaksu sekä sunnuntailisä kolahti eukon maksettavaksi – eihän se paljon ollut, mutta kuitenkin. Kumpikaan kuski ei ollut sattunut ennen tällaiseen tilanteeseen, eli meitä oli kolme oppirahojen maksajaa!
Rajat olivat kuulopuheiden mukaan muuttuneet joulun aikoihin, mutta emme olleet tietoa asiasta saaneet. Ei onnistuisi eukolta taksiajo! Ajattele: on ainakin kolmenlaista ajoa – normaalia taksiajoa mittarin mukaan, sitten on Kela-kyydit, joissa on sentään mahdollista sopia etukäteen tuttu kuski vaikkapa sairaalareissulle, ja sitten on nämä Sote-kyydit, joista palkka tulee ehkä kuukauden kuluttua. Lähitaksin saa harvoin, koska taksit tavallaan ”päivystävät” hakulaitteet päällä – kyydin voi saada Luumäeltä, Taavetista, Lappeenrannasta, vaikka paikallinen taksikin olisi joutavana. Aikainen lintu madon nappaa, mutta yhteiskunnalle lasku tulee kalliiksi.
Tilatessa olen kertonut, missä lähimmät taksit ovat, mutta arpapeliä se kuitenkin on. Joka tapauksessa Mäntyperän eukko on hyvin tyytyväinen näihin kyyteihin, ja kaikkiin kuskeihin, elämää kirjavoittaa ja maailmakuvaa laajentaa kun saa keskustella kaukomailta opiskelemaan tulleitten taksikuskeina elantonsa ansaitsevien ihmistenkin kanssa. Olikohan niin, että vielä toisen vuoden tätä riemua taksien kanssa kestää.
Koska juhlapäivältä kuvat jäivät ottamatta, laitan tähän alkukesän herkkupöydän sekä pihan kukkamyymälän runsautta.
