Armaksen talo täyttyi taiteesta

Pirjo Linberg ja Aatto Hongisto istuvat mielellään Armaksen talon portailla katsomassa, mitkä autot kääntyvät valtatieltä näyttelyyn.

Kirpputorista ei ole jälkeäkään Armaksen talossa Suomenniemen Kiesilässä, kun Pirjo Lindberg ja Aatto Hongisto tyjensivät ja siivosivat sen yhteisen taidenäyttelynsä tarpeisiin. Kahden viikonlopun ja väliviikon kestävään näyttelyyn oli keskiviikkoon mennessä tutustunut noin 200 näyttelyvierasta. Sunnuntaina näyttely sulkeutuu kaksi tuntia kestävin päättäjäismenoin.Aatto Hongisto oli taannoin Pirjo Lindbergin vieraana tämän torniateljeessa. Nyt oli vastavierailun vuoro Armaksen talossa, jonka ”pehtoorina” Aatto Hongisto on jo vuosia toiminut. Eikä vierailu olekaan ainutkertainen, sillä suomenniemeläistaiteilijat suunnittelevat jatkavansa yhteisnäyttelyitä tulevinakin vuosina.

– Se on minullekin helpompaa, kun ei tarvitse miettiä, ketä milloinkin pyydän vieraakseni, sanoo Pirjo Lindberg, joka pellon takana torniateljeessaan emännöi näyttelyjä kesä toisensa jälkeen, kunnes viime kesänä päätti, että oma kesäkoti on jatkossa vain oman perheen käytössä.

Armaksen talo antaa

oivat puitteet

Edesmenneen Armas Saalastin taloa valtatie 13:n laidassa eivät taiteililjat väsy ylistämään näyttelytilana. Ison tuvan ja kolmen kamarin talossa on seinäpintaa, valoa ja tunnelmaa.

Remonttia on tehty myös Saalastin navetassa. Aatto Hongiston maalauksessa navetan vintti ennen remonttia.

– Tämän tilan kauneus ja sopusuhtaisuus ovat inspiroivia, sanoo Pirjo Lindberg, jolle ovista avautuvat näkymät huoneesta toiseen ovat juuri sellaisia interiöörejä, joita hän on paljon maalannut. Armaksen taloa ei hän kuitenkaan vielä ole siirtänyt kuviinsa yhtä ikkunanäkymää ja talon kätköistä löytyneitä posliinikannuja ja muita astioita lukuunottamatta. Kannut ovat uuninpankolla, kuvat tuvan ja kamarien seinillä.

Aatto Hongisto käytti taloa takavuosina omana ateljeenaan, maalasi nurkkakamarissa, jonne valo tuli kahdesta ikkunasta. Nyt hän tekee taidetta omassa kotiateljeessaan, Armaksen talo on näyttelytila ja huolenpidon ja kunnostuksen kohde.

Lastenlasten kuvat veivät Aatto Hongiston satumaailmaan.

Lapset ja batiikki

aluevaltauksia

Aiemmin lähinnä maisemia maalannut Hongisto on tehnyt uusia aluevaltauksia. Pojanlapsien kuvista työstetyt satumaailmat antavat aivan uuden ulottuvuuden hänen tuotantoonsa, ja ne ovat levinneet kautta Suomen myös postikorttisarjana.

– Kevättalvella innostuin sitten batiikkiin, mitä olen tehnyt valokuvien pohjalta. Teatteriaikana opin joitain värjäystekniikoita, mutta kyllä tämä on takunnut. Aina tuntui tulokseksi tulevan melkein valkoinen rätti, kertoo hän taistelustaan vanhan lakanakankaan, sanomalehtien, vahan vetyperoksidin, kloriitin ja muiden kemikaalien kanssa.

Mutta sen hän oppi, että maltti on valttia, eikä pidä sorkkia ennen aikojaan , vaan kylmävärjäyksessä pitää jaksaa odottaa tarvittaessa 42 tuntia.

Kiesilän näyttely kertoo, että onnistumisiakin on. Hevos-, koira- ja puuaiheet useamman vedoksen sarjoina vetävät katseen puoleensa.

Hongiston batiikit loistavat ikkunasta tulevassa valossa.

Okra on vuoden

lempiväri

Vanhat lakanat ovat tuttuja myös Pirjo Lindbergille, joka prässää niiden välissä akvarellejaan. Yksi lakana riittää moneen työhön, sillä Pirjo Lindbergin työt ovat enimmäkseen pieniä, miniatyyrimaisia. Isommissa töissä ”pääkuvaa” reunustavat pikkuikkunoiden lailla yksityiskohdat: vaikkapa haavanlehdet syksyistä haavikkoa.

Armaksen talon astiatkin innoittivat Pirjo Lindbergiä.

– Joku on luullut, että olen prässännyt oikeita lehtiä näihin töihin, mutta kyllä ne on siveltimellä tehty. Ei prässätty lehti säilyttäisi värejä – okraa, joka on tä’nä vuonna minun lempivärini, hän sanoo. Okraa ja orannssia on myös Hongiston batiikeissa.

Aatto Hongiston ja Pirjo Lindbergin työt sopivat hyvin saman katon alle, samoille seinillekin; joskus on ihan signeerauksesta tarkistettava, kumman työstä on kyse. Yhteistä työlle on realismi, vaikka Hongisto satumaailmaan lapsikuvissaan kurottaakin ja Lindberg maalaa lyijykynän mallisia kerrostaloja, joiden päällä sadepilvet suihkuttavat vettä puolen talon tarkkuudella. Esittävää se on ainakin, ei abstraktia.

– Matkin jotain muuta ihmistä, jos teen abstraktia, Pirjo Lindberg sanoo.

Paikalliset sadekuurot Lindbergin maalauksissa ovat yhtä paikallisia kuin tämän hellekesän sateet.

Armaksen talo ja sen taidenäyttely on nähtävillä vielä nyt perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina kello 12-18. Kaksi viimeistä tuntia vietetään näyttelyn lopettajaisia, joiden ohjelmasta he torstaina tiesivät sen verran, että ainakin Aatto Hongiston veli Mauno Hongisto soittaa silloin huuliharppua.

Ja kun ensi kesänä avataan, avajaisissa esiintyvät Kake Randelin ja Jari Puhakka. Silloin on  Kiesilän suoralla nopeusrajoitusta alennettava.

KAIJA LANKIA

Pirjo Lindberg on täydentänyt pääkuvaa yksityiskohdilla.

Vastaa