Maitokoppeja ja säräsoppaa kylätalkoissa

Lemin maitokopit, uimakopit ja kylänraitit ehostuivat lauantaisissa kylätalkoissa. Kymmenet ja taas kymmenet talkoolaiset nauttivat kevätsäästä, toistensa seurasta ja Lemin kotiseutuyhdistyksen tarjoamasta säräkeitosta.

Soppatykki kiersi talkoopaikasta toiseen. Siru Liljander ja Pirjo Nykänen soppakauhan varressa Aapelinasemalla Kotalahdessa.

Ruomin tien varresta löytyi aamupäivällä pieni talkooporukka raivaamasta Hakulin kylän maamerkin, ison kiven ympäristöä. Kivi on tien kulkijoiden suosima pysähdyspaikka, ja eritoten se vetää puoleensa paikkakunnalta pois muuttaneita, kivellä ja sen juurella lapsena leikkineitä.

Veikko Mikkola (vas.), Unto Hakuli, Sanna Hakuli ja Terhi Hakuli arvelivat, että iso kivi on varmaan nimeltään Hakulin kivi, kylän mukaan.

– Kiipesimme kivelle poikasina odottamaan, kun markkinaväki palasi Lappeenrannan markkinoilta, kovasti lauloivat. Silloin puhuttiin paljon Lemin uruista, joita perunoita myymällä hankittiin, niin me sanoimme, että urut jo soivat, muisteli Unto Hakuli.

Veikko Mikkola taas muisti kaverinsa, joka oli saanut haltuun kiväärin patruunoita ison määrän. Niitä sitten poikajoukolla ammuttiin kiven päältä lyömällä patruunaa kivenlohkareella.

– Olisi voinut käydä vaikka miten, tuumasi hän nyt.

– Kun joka talossa oli lapsia viisi tai seitsemän, porukkaa kivellä riitti, ja päälle piti kiivetä, Veikko Mikkola muisteli,

– Koulua käydessä piti aina tälle kivelle kokoontua, muisti myös soppatykin mukana paikalle kurvannut Lemin Esko Pirjo Nykänen.

Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Haiko ajoi soppatykkiä kylältä kylälle ja maitokopilta toisella. Pirjo Nykänen jakoi säräkeittoa.

Uimintiellä Kotalahden risteyksessä on Lemin ainoa asema, Aapelin asema. Nimen antoi sille Aapeli Salmi joskus 1920-luvulla, kun hän tuotatti rakennustarpeita tien risteykseen. Hän myös souti marjoja Taavetin asemalle ja kokosi niitä kyliltä ”asemalleen”.

Mutta oliko asemalla mitään rakennusta, edes seisaketta, sitä ei kukaan talkooväestä osannut sanoa. Nykyinen asemarakennus, jota lauantaina kunnostettiin, on pian 50-vuotias..

– Isäni Aukusti Talka rakensi sen vuonna 1962 tai 1963, olin silloin koulupoika, muistaa Markku Talka.

Asemarakennus eli maitokoppi oli aiemmin Monolaan mentäessä tien oikealla puolella, mutta tien oikaisun ja asvaltoinnin aikaan se siirrettiin nykyiselle paikalleen vasemmalle puolelle. Siinä se palvelee levähdyspaikkana autoilijoille ja pyöräilijöille – ja suojana myös huikan ottajille, ainakin siitä päättäen että tien varresta kerättiin jokunenkin viinapullo.

Levähdyspaikka on alkavana kesänä entistä houkuttavampi, sillä talkooväki kaatoi vieressä olevan lepikon polttopuiksi Kotalahteen. Ja vaikka asemarakennuskin laitettiin kuntoon, Markku Talka suunnittelee kokonaan uuden, hirsisen aseman rakentamista.

Aapelinasema sai uudet porraslankut ja maisema ehostui, kun lepikko kaadettiin.

Maidonkuljetukseen ei ole vuosikymmeniin käytetty Kaamaniemen maitokoppiakaan, kertoi Mauno Hiiva. Silti noin nelikymmenvuotias rakennus kannatti maalata kotiseutuyhdistyksen sponsoroimalla punamaalilla, kun kopilla on vahvat kiveen valetut nurkat.

– Siisti maitokoppi antaa kuvan asutusta kylästä, kylän elinvoimasta, tuumasi tulosta ihailemaan ehtinyt soppakuski, kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Haiko ja samalla kiteytti koko kylätalkoon idean.

Vastamaalattu maitokoppi kävi ruokapöydästä, kun soppatykki ennätti Kaamaniemelle Hiivan kopille.

Rähjäisiäkin koppeja vielä tien laidasta löytyy, mutta myös kunnostettuja. Kaijansinkon koppi Sairalantien päässä on ollut siistissä kunnossa aina, mutta talkoopäivänä sinne kokoonnuttiin lukusopen avajaisiin. Lilja Kaijansinkko on tuonut koppiin kirjahyllyn ja täyttänyt sen aikakauslehdillä, joita ohikulkijat tai varta vasten kopille matkaavat voivat pysähtyä lukemaan.

– Metsästys- ja kalastuslehdet täältä puuttuvat, täytyy varmaan täydentää, tuumasi miesväki.

Leo Suomalainen juhlisti Sairalan lukusopen avajaisia "Anttilan keväthuumauksella."

Nämä olivat vain katkelmia kotiseutuyhdistyksen soppatykin reitiltä. Kymmenkunta kyläkuntaa oli mukana lauantaisessa ”keväthuumauksessa”, ja soppaa sai yli 300 talkoolaista. Sen lisäksi monet kyläkunnat ottivat osaa talkoisiin jo etukäteen.

 

2 vastausta kirjoitukseen “Maitokoppeja ja säräsoppaa kylätalkoissa”

  1. Hannu Järvelä kirjoittaa:

    Kaija Lankia! Tapasimme lauantaina Kaijansinkon lukukopin avajaisissa. Leminkirjavaan tutustuin tänään. Onpa hieno sivusto. Kiitos! Maisema- ja ympäristöaktiiviit saakoot myös suuren kiitoksen. Monta huonoa maitokoppia esim. Sairalan tiellä voisi vielä pelastaa, jos riittäisi intoa ja herätystä asialle, kohtahan nuo korjaamattomat kaatuvat. Mutta! Kuka nuo maitokopit omistaa?
    Laitettaisiko Lilli Kaijansinkko asialle; puuhanainen kun on ja aikaansaapa. Tulen seuraamaan Kirjava-palstaa.
    Hannu Järvelä Kouvolasta ja vapaa-ajan asukas Sairalasta. Hyvää kesän alkua!

  2. Sirkku Koivula kirjoittaa:

    Hei!!! Tässä omia juuria muistellessa törmäsin tähän sivuun. Lapsuusmuistot siellä Hakulissa ja Välijoen (?) Uutelassa. Äiti olisi täyttänyt eilen 95 v. Laurikaisia. Voi kun ois mukava saaja otetta niist juurist. !

Vastaa