Mäntyperän Satupolulla viralliset avajaiset

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Kauniina toukokuunlopun päivänä iso bussilastillinen Savitaipaleen seurakunnan perhekerholaisia saapui Mäntyperälle viettämään luontoretkipäivää.

Satupolun avaaminen oli päivän juhlallisin hetki. Tehtävän suoritti Elias Samuel Nevalainen.

Lukumäärästä kukaan ei kai saanut selvää, kun iloinen lapsiparvi vanhempineen pelmahti Mummokuningattaren linnan pihaan. Hiukan satusilmiähän siinä tarvitsi, jotta huomasi harmaan mökin todella olevan linna torneineen, ja mummelin se oikea kuningatar.

Ehkäpä Harmaaraitainen kissa pihalla, pitsihuivi mummokuningattaren hartioilla ja tiara hiuksilla auttoivat hiukan satuun.
Ennenkuin lähdettiin polulle, se avattiin ihan virallisesti. Kun kenelläkään ei ollut syntymäpävää, eikä nimipäivää sakset sai käteensä nopein vapaaehtoinen, ja  Elias Samuel Nevalainen suoriutui loistavasti nauhan leikkaamisesta.
Polulle lähdettiin pienissä ryhmissä, ja jonosta tuli tosi pitkä. Ensimmäiset olivat jo makkaranpaistossa ja eväiden syönnissä), kun viimeiset vielä seikkailivat polulla, jonne oli uutuutena ilmestynyt myös pitkospuut leikkisuon keskelle.

Ei kunnon retkeä ilman makkaranpaistoa.

Tonttuja ja peikkoja, prinsessoita ja prinssejä löytyi polun varrelta, ja kaikki ne kertoivat luontotarinoita. Ihan oikeita lintuja, kukkia ja perhosiakin näkyi, ja joku hihkui innoissaan polulla sormi ojossa – ihan pienen pieni kärsäkäs oli löytynyt maasta.

Valitettavasti torniin ei voinut mennä, sillä siellä tasanteella hautoi sinitiainen pöntössä, eikä sitä voinut juuri nyt häiritä. Mutta alatasanteelle oli näytillä sellaisia pesiä, joissa oli näitä surullisia kertomuksia, kuolleita munia ja poikasia viime kesältä.
Taisi olla seikkailua sekin, kun iso bussi sitten ajeli kotiin päin näitä  kiemuraisia kyläteitä.

Vastaa