Ruskamaisemia ja vaaranautintoja

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Onhan tuota nyt ruskaa joka puolella, mutta jotenkin on kumma, että Kuusamon tietämillä se on joka vuosi upea.

Silmä lepää Valtavaaran ruskamaisemassa.

Päivän matkan päässä kotoa vastaan tulee jo pohjoisen tuulahdus, porot katsovat tien pientareilta etelän immeisiä ihmeissään, ylimielisinä tuuppaavat auton eteen tai mökin porraspuulle.

Tienvarren pihlajat punastelevat, ja haavat värittelevät mäkien kylkiä. Mutta vasta Valtavaaralle kiivetessä sydän ja silmä lepää ihanassa ruskamaisemassa, jalat eivät niinkään.

Onneksi moni muukin pysähtelee muka ihailemaan maisemaa, kun vuosien tuomat vaivat panevat puuskuttamaan ja kenties nappaamaan nitroa tai särkynappia kesken kiipeämisen.
Kun Valtavaara on taas kerran ”huiputettu”, kannattaakin kipaista Kumpuvaaran näköalakahvilaan. Eikä sinne oikeastaan niin vain kipaistakaan, monta kilometriä kapeaa soratietä kaukana Konttaisen vaaran takana, ja lopulta aivan hurja ylämäki! Parkkipaikalla on ohje, että ylös vain nelivedolla, mutta vaivaiset jopa haetaan yrittäjän toimesta.

Ja saatavilla on pitkä rivi suksisauvoja lainaksi, jos haluaa yrittää ylös omin voimin. Oikopolku on vain sata metriä lähes pystysuoraan, tietä myöten hiukan pitemmälti, mutta varmaan helpommin.

Kumpuvaaralla odottaa upea kota takkoineen.

Ja ylhäällä sitten odottaakin iso kota, keskellä iso nokipannu hauduttelee herkullista kahvia maukkaiden munkkien, sämpylöiden ja leipien seuraksi. Kahvila on täynnä kaikenlaista mukavaa, ja terassilla voi todellakin ihailla maisemaa.

Terassilta avautuvat mahtavat näköalat.

Raija Takkula kokkaa ja tarjoilee, yrittää samalla selvittää itävaltalaispojille, kuinka he viikonloppuna pääsisivät Juumasta Ouluun. Monen monta puhelinsoittoa asia vaat, ja ihmetellä piti, kuinka luonnollisesti emäntä asiakkaitaan palvelee.

Lopulta hän esitteli vielä koko porukalle myös samalla pihalla olevan mahtavan talon, jota Raija ja Urpo Takkula vuokraavat monenlaisiin tapahtumiin. Tällä erää on vielä edessä ainakin suuret yhteislaulajaiset, eräskin tapahtuma kesällä veti väkeä tänne korkealla mäelle 150 henkeä!

Talo on aivan huikea. Se on vuodelta 1880, ja siirretty alhaalla näkyvän järven saaresta ylös mäkeen. Heti oven pielessä tulijaa tervehtii vaalea, lähes valkoinen karhu, ikkunan pielet ja ovet ovat kauniisti jäkäläisillä laudoilla koristellut.

Talo itsessään on nähtävyys.

Monenlaista museotavaraa, ja kaikenlaista kaunista on joka puolella. Turistipojille emäntä kampeaa vanhan grammarin soimaan vanhaa suomalaista musiikkia.
Paikka on aikaisemmin ollut auki myös talvisin, mutta tänä syksynä se suljetaan jo tämän kuun lopussa.
Sen sijaan Takkulan maatilalomat Kuusamossa Kemijärventien varressa tarjoavat varmasti hyvin palvelevaa majoitusta talvellakin.

Vastaa