Kirjavuori kohoaa

Palautuskirjojen vuori Lemin kirjaston eteismatolla on nousemassa ennätyskorkeaksi, kun kirjasto on sairaustapauksen takia suljettu.

Tiistaina puolen päivän tietämissä kirjakeko näytti ovilasista kurkaten tällaiselta.

Tiistaina puolen päivän tietämissä kirjakeko näytti ovilasista kurkaten tällaiselta.

Kasa poistuu vasta torstaina, kun virkailijan sairausloma pättyy. Viikonloppu mukaan lukien kirjasto on siihen mennessä kiinni viisi päivää. Kesällä koettiin ainakin kerran neljän päivän sulku perjantaista maanantaihin.

Lemin kirjastotoimi on ollut suurimpien supistusten kohteena viime vuosina. Supistus on ollut vähintään yhtä rajua kuin paljon parjatussa terveystoimessa.

Kun Kuukanniemi menetti kirjastonsa käsiin lahonneen koulun myötä, kirkonkylän pääkirjaston rooli ja merkistys kasvoivat entisestään. Jos resurssit olisivat muuten säilytetty ennallaan, maalaisjärjen mukaan pääkirjaston henkilökunta ja aukioloajat olisivat lisääntyneet.

Mutta kävi toisin: nyt ainokaista kirjastoa hoitaa käytännössä yksi henkilö kerrallaan, eikä yllättäviin sairauslomiin löydy tai haluta tuuraajaa kolmenkaan päivän katkoa torjumaan. Ainoa toimi on laittaa pahoittelulappu oveen. Kirjastopalvelussa ei kuitenkaan ole rakettitieteestä ja tehtävään opastuksen kautta pystyviä lyhytaikaisia sijaisia varmasti löytyisi Lemin työttöminen joukosta,

Kirjaston hankintamäärärahat ovat myös olleet laskusuunnassa, jyrkemmässä kuin muissa Heili-kirjastokunnissa, Heilistä kaiketi uskotaan olevan apu tähänkin pulmaan. Toki Savitaipaleen mainio kirjasto on suhteellisen lähellä, eikä Lappeenrannan kirjastoihinkaan ole kolmeakaankymmentä kilometriä. Mutta kun bussivuorot ovat harvassa ja kyyti maksaa, kaikille kuntalaisille tarkoitetusta ilmaispalvelusta ollaan jo kaukana.

Yksi vastaus kirjoitukseen “Kirjavuori kohoaa”

  1. Päivi-Linnea Pötry kirjoittaa:

    Arvoisa Kaija Lankia ja nettilehden lukijat!
    Olen samaa mieltä siitä, että kirjastotoimen resurssit voisivat olla paremmatkin. Lemin kunnan päättäjät ovat kuitenkin harkinneet nykyisentasoiset resurssit riittäviksi, ja niillä mennään. On tosiasia, että Lemin kirjastotoimessa on henkilötyövuosia selkeästi vähemmän kuin muissa alueen kirjastoissa, ja se tekee tilanteen haavoittuvaiseksi.
    Vakituisia työntekijöitä on vain kaksi. Myös he saattavat sairastua, myös heillä on oikeus pitää lakisääteiset lomansa. Sijaismäärärahoja on leikattu vuosi vuodelta – käytännössä sijaisia ei säästösyistä suositella palkattavaksi. Siitä huolimatta kirjastossa halutaan minimoida suljettunapidot, ja suurimmassa tarpeessa pyydämme apuun pitkäaikaisen sijaisemme, ammattikoulutetun pätevän henkilön, joka pelastaa pahimmasta pulasta. Myös hän on ihminen ja saattaa jopa sairastua.
    Kun Kuukanniemen kirjasto lakkautettiin, pääkirjaston aukioloaikaa pidennettiin avaamalla ovet myös tiistaipäiviksi, ja taannoin myös keskiviikkoaukioloa pidennettiin. Kirjastotoimi venyy siis voimiensa mukaan.

    Olen erityisen pahoillani koko ammattikunnan puolesta siitä, että kirjastotyö näyttäytyy Kaija Lankialle noin yksinkertaisena. ”Rakettitiedettä” se ei tietenkään ole, harvat ammattikoulutusta edellyttävät ammatit ovat, mutta sijaisasioissa on kysymys puhtaasti asiakkaiden oikeusturvasta: asiakasrekisteritiedot ovat ehdottoman luottamuksellisia, ja lainattava aineisto on hinnakasta. Osaamattomissa käsissä sotku ja tuho voi olla melkoista.

    En mene tässä sen yksityiskohtaisemmin muihin tarkkuutta vaativiin tehtäviin, joita kirjastossa tehdään. Missään tapauksessa lyhyen perehdytyksen saanutta satunnaista työntekijää ei jätetä yksin kirjastoa pyörittämään, se on lopultakin asiakkaan etu.

    Ystävällisin terveisin
    Päivi-Linnea Pötry,
    Lemin kirjastotimenjohtaja ja Lappeenrannan kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtaja

Vastaa