Mirja Heininen teki Vuoden kotiseututeon

Lemin kotiseutuyhdistys palkitsi Mirja Heinisen työn Lemin murresanakirjan kokoamiseksi Vuoden kotiseututekona.

Mirja Heininen ja Veikko Ruoppilan sanaliput.

Mirja Heininen ja Veikko Ruoppilan sanaliput.

Lemin murteen sanakirjan ensimmäinen osa tulee yleisön nähtäväksi ja ostettavaksi itsenäisyyspäivänä. Mirja Heinisen suurtyö sai kuitenkin jo näin etukäteen kunniaa keskiviikkona, kun Lemin kotiseutuyhdistys valitsi sen Vuoden kotiseututeoksi.

-En aiemmin tiennyt tällaista palkintoa olevankaan, mutta kun näin listan aiemmista kunnian saaneista, huomaan, että hyvään seuraan pääsin, hän kommentoi.

Kyseessä on sananmukaisesti Vuoden kotiseututeko, sillä sanaston saattaminen kansien väliin on vienyt häneltä koko vuoden. Kaikkineen murresanakirjan kokoaminen on vienyt aikaa kahdeksan vuosikymmentä, ja Heininenkin aloitti sen jo 1980-luvulla.

-Tuolloin sanojen kerääjä Veikko Ruoppila pyysi minua mukaan hankkeeseen, johon Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö oli antanut rahoitusta.

Heininen vaihtoi pian työnsä Sanakirjasäätiössä äidinkielen opettajan tehtäviin, ja palasi hankkeen pariin vasta eläkkeelle jäätyään.

-Sirun (kunnan vapaa-aikasihrteeri Sirkka Liljander) uupumattoman pommituksen ansiosta ollaan nyt tässä. Pääsin näkemään painosta juuri tulleen kirjan, ja se näyttää oikein hyvältä, Heininen kertoo.

Se, että Lemin murre on nyt (tai kokonaisuudessaan vasta talvella, kun kirjan toinenkin osa on painettu)  kansissa , on kaikkiaan suursaavutus. Kun Sanakirjasäätiön suurhanke 1930-luvulla käynnistyi, sanastajat lähtivär 20:en pitäjään eri puolille Suomea.

-Kirjaksi asti keräyksisrtä on päätynyt ennen Lemiä vain kaksi tai kolme. Muutamar sanastajat ovat eläkkeelle jäätyään jatkaneet työtä sanakirjojen kokoamiseksi. Joitain hankkeita on kariutunut siihen, että kunnat eivät ole halunneet kirjan kustantamiseen ottaa osaa, Heininen kertoo.

Lemin Kirjava on kertonut murreasanakirja-hankkeesta sekä kesäkuussa että lokakuussa.

 

Vastaa