Lemi 1918, osa 5.

Lemin suojeluskunnan päällikkö Lauri Karttunen kävi helmikuun alussa suojeluskuntalaistensa kanssa Mikkelissä opettelemassa taistelukäytäntöjä. Helmikuun 14. päivänä 1918 hän palasi joukkueensa kanssa  Lemille ja majoittui lähimpien päälliköittensä kanssa kotiinsa pappilaan.

Karttusen pikkuveli Mauno Karttunen kirjasi tapahtumia päiväkirjaansa. Helmikuun 19. päivänä hän kirjoitti: ”Yöllä 12 aiikaan Lassi lähti Luumäelle telefoniapparatia hakemaan. Hän sai kaksi kappaletta, toisen eräästä huvilasta, toisen Juvosen myllystä…. Aamulla äiti osti valkoista kangasta Lassin kaapuun, joka nyt käytiin leikkauttamassa kanttorilassa… Valkoiset muuttivat kansliansa pikkupuolelta kirkkoherran kansliaan ja laittoivat sinne telefoninsa.”

22. päivä helmikuuta suojeluskuntalaiset saivat aseita ja kouluttajia Mikkelistä. Mauno Karttunen krijasi tapahtuman: ”Aamulla lähetettiin hevosia hakemaan aseita. Lassi lähti ryhmän kanssa niitä vastaan hiihtämällä ja Tawastin Olli ratsain. 1/2 1 tulikin asieta oikein kosolti. Upseereitakin tuli kaksi, Nordström ja Ukkonen.”

Mauno Karttunen otti osaa suojeluskunnan toimintaan itsekin: hän kävi ostamassa suojeluskunnan laskuun kankaita miesten asepukuihin ja alushousuihin.

Hän kirjasi päiväkirjaansa myös upseereilta kuulemiaan taistelukertomuksia ja kertomuksia punaisten ryöstösaalista: eri taloista viedyistä lehmistä, hevosista, viljasta ja jauhoista.

Sunnuntaina 24. helmikutta hän kirjasi: ”Kirkossa julistettiin yleinen asevelvollisuuslaki, Suomen senaatin julistus, jossa kaikkien 21-40-vuotiaitten terveitten miesten on noustava aseisiin. Ensi keskiviikkona syyni. Päivällä minä tulin suojeluskunnan juoksupojaksi ja pitää istua kaiket päivät kansliassa ja juosta joka asialla. Täällä on nyt 72 aseistettua miestä.”

 

Huttulan seudun historiaa -teoksessa kerrtotaan, että samana päivänä, 24. helmikuuta päättyi  Huttulan kylästä kotoisin oleva Oskar Nikamaan elämä. Nikamaa kuului Huttulan työväenyhdistyksen johtokuntaan ja taisteli punaisten puolella. Kun hän tuli Lappeenrannasta käymään kotonaan, valkoiset pidättivät hänet ja veivät Savitaipaleelle kuulusteltavaksi.

Savitaipaleella valkoisten leppävirtalainen vartiomies ilmoittautui vapaaehtoiseksi viemään vangin putkaan. Nikamaa ilmeisesti lähti kävelemään väärää polkua ja joutui kääntymään takaisin. Tuolloin vartija ampui häntä kuolettavasti rintaan ja selitti vangin aikoneen karata.

Oskar Nikamaa perheineen. Kuva Huttulan seudun historiaa -teoksesta.

Oskar Nikamaa perheineen. Kuva Huttulan seudun historiaa -teoksesta.

Oskar Nikamaa oli vähän aiemmin pelastanut valkoisten tiedustelijana toimineen veljensä August Nikamaan hengen. Tämä oli Iitiässä tiedustelemassa, missä punaiset ovat tulossa. Hän laski suksilla alas mäkeä, ja sen mutkan jälkeen suoraan punaisten syliin.

Punakaartilaisten päällikkö Antti Kuukka uhkasi ampua Nikamaan heti, mutta Oskar Nikamaa oli samassa porukassa ja ilmoitti, että mies on hänen veljensä, eikä häntä ammuttu.

August Nikamaa vietiin Lappeenrantaan vankilaan, jossa vartijat pelastivat hänen henkensä. Vartijat olivat siirtäneet hänet toiseen selliin ja näyttivät tyhjää selliä, kun Nikamaata haettiin ammuttavaksi. Hän säilyi hengissä ja oli työvankilassa sisällissodan loppuun saakka.

(jatkuu)

Lähteinä käytetty Antero Karttusen kirjaa Valkoiset perheet punaisten puristuksessa 1918 ja Huttulan seudun historiaa -teosta.

Vastaa