Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Ensimmäinen reaktio Paimensaaren kesänäyttelyyn poiketessaan on hämmästynyt. Kaikki näyttää hyvin pelkistetyltä, avaralta, jotenkin jopa tyhjältä.
Kuistilla pitkällä pöydällä on toki rivi värikkäästi maalattuja kääpiä ja luonnonmuovaamia juurakoita, jotka mainiosti sopivat vaikkapa takan päälle nykyajan kotiin.
Sisälle mennessä katseen vangitsee ehdottomasti koristeveistäjämestari Tero Hulkkosen upeat työt. Ne ovat todella uskomattomia.
Taipalsaarelainen Hulkkonen on tuonut näyttelyyn hienosti viimeisteltyjä huonekaluja, hurmaava pieni delfiinikaappi on näyttämisen arvoinen sisältäkin. Peilinkehykset ovat niin upeita, että tulee mieleen Eremitaasin aarteet itänaapurista. Kultausta nämä eivät kaipaa, puun kauniit värit ja kuviot on käytetty upeasti hyväksi.
”Kiroileva siili” ei ole tällä kertaa ovesta päässyt sisään puikahtamaan, mutta piirtäjä Heini Hiltunen esiintyy tässä näyttelyssä kahdella kivityöllä.
Olisi ollut mukava selata hiukan hänen sarjakuvakirjaansakin – ehkäpä toiste saadaan nähdä niitäkin.
Tämän huoneen takaseinä kiinnostaa kovasti lapsia, onhan sisustussomistaja Maarit Vepsä koristanut seinän jättikokoisilla englanninlakuilla. Pääseekähön moni lakupenkki lastenhuoneen koristeeksi tai leikkimökin pikkupöydäksi?
Väriä löytyy sitten toisesta salista. Tässä näyttelyssä on ensikertaa mukana myös itseoppinut taiteentekijä Jyrki Outinen. Omaa seinäänsä hän ei ole teemoittanut, vaan maalauksia on kesäpihasta sotilaskuvaan ja talviseen Lavikanlahteen, jossa värit ovat harmoniset.
Tässä kuvassa Matti J. Rautio esittelee Pirjo Martikaisen suruseinää:
Työt ovat tummia, riipaiseviakin, melkein tuntee menetyksen aiheuttaman tuskan. Minua kosketti eniten palaneen näköiselle rikkinäiselle levylle maalattu ”Jäätävät jäähyväiset”.
Kolmas seinä on sekin väriä täynnä. Johanna Lambergin ”Happosade” valuu pelottavan kauniisti pitkin seinää, sen vieressä mennään ”Kohti tuhoa”, mutta varmasti seinää kuitenkin hallitsevat suuret ja värikkäät naiskuvat.
Viimeiselle seinälle rakentui sitten isäntäväen tutulla tyylillä taiteiltu kokonaisuus. (kuvat 017 ja 016)
Matti J.Raution työt panevat mielikuvitsen liikkeelle, siellä mennään täysin purjein, poiketaan satamaan, seurataan lintujen muuttoa ja onpa keskellä on sitten työ, joka kantaa nimeä ”Sikinsokin”!
Eeva Jokipellon siniharmaasävyinen parrupinonpää on rauhoittava, ja pulloposti kelluu kirkkaassa vedessä heijastellen aurinkoa ja taivasta.
Tämä näyttely on melkoinen muutos aikaisempiin Paimensaaren näyttelyihin, Art Paimensaaren uusi puheenjohtaja Maarit Vepsä varmaan kehittelee tulevina vuosina konseptia, mielenkiinnolla odotan mitä aika tuo tullessaan.
Entisen mukaan mennään kuitenkin vielä esittävän taiteen sunnuntaina 29.7., silloin on huippumusiikin vuoro. Kaarina Lindqvistin johtamana ”Soukkakvartetti” kajauttaa ilmoille monen monta laulua, Savitaipaleen torvisoittokuntakin töräyttää niin, että rannat raikuvat
Paimensaaren näyttely, os. Rautionpolku 3, on auki vielä 5.8. asti ti-su klo 12–18.