Paimensaaressa puhaltavat uudet tuulet

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Ensimmäinen reaktio Paimensaaren kesänäyttelyyn poiketessaan on hämmästynyt. Kaikki näyttää hyvin pelkistetyltä, avaralta, jotenkin jopa tyhjältä.

Kuistilla pitkällä pöydällä on toki rivi värikkäästi maalattuja kääpiä ja luonnonmuovaamia juurakoita, jotka mainiosti sopivat vaikkapa takan päälle nykyajan kotiin.
Sisälle mennessä katseen vangitsee ehdottomasti koristeveistäjämestari Tero Hulkkosen upeat työt. Ne ovat todella uskomattomia.

SSCN5023

Taipalsaarelainen Hulkkonen on tuonut näyttelyyn hienosti viimeisteltyjä huonekaluja, hurmaava pieni delfiinikaappi on näyttämisen arvoinen sisältäkin. Peilinkehykset ovat niin upeita, että tulee mieleen Eremitaasin aarteet itänaapurista. Kultausta nämä eivät kaipaa, puun kauniit värit ja kuviot on käytetty upeasti hyväksi.

”Kiroileva siili” ei ole tällä kertaa ovesta päässyt sisään puikahtamaan, mutta piirtäjä  Heini Hiltunen esiintyy tässä näyttelyssä kahdella kivityöllä.

SSCN5022

Olisi ollut mukava selata hiukan hänen sarjakuvakirjaansakin – ehkäpä toiste saadaan nähdä niitäkin.

Tämän huoneen takaseinä kiinnostaa kovasti lapsia, onhan sisustussomistaja Maarit Vepsä koristanut seinän jättikokoisilla englanninlakuilla. Pääseekähön moni lakupenkki lastenhuoneen koristeeksi tai leikkimökin pikkupöydäksi?

Väriä löytyy sitten toisesta salista. Tässä näyttelyssä on ensikertaa mukana myös itseoppinut taiteentekijä Jyrki Outinen. Omaa seinäänsä hän ei ole teemoittanut, vaan maalauksia on kesäpihasta sotilaskuvaan ja talviseen Lavikanlahteen, jossa värit ovat harmoniset.

SSCN5021

Tässä kuvassa Matti J. Rautio esittelee Pirjo Martikaisen suruseinää:

SSCN5020

Työt ovat tummia,  riipaiseviakin, melkein tuntee menetyksen aiheuttaman tuskan. Minua kosketti eniten palaneen näköiselle rikkinäiselle levylle maalattu ”Jäätävät jäähyväiset”.

SSCN5019

Kolmas seinä on sekin väriä täynnä. Johanna Lambergin ”Happosade” valuu pelottavan kauniisti pitkin seinää, sen vieressä mennään ”Kohti tuhoa”, mutta varmasti seinää kuitenkin hallitsevat suuret ja värikkäät naiskuvat.

SSCN5018

Viimeiselle seinälle rakentui sitten isäntäväen tutulla tyylillä taiteiltu kokonaisuus. (kuvat 017 ja 016)

SSCN5017

SSCN5016

Matti J.Raution työt panevat mielikuvitsen liikkeelle, siellä mennään täysin purjein, poiketaan satamaan, seurataan lintujen muuttoa ja onpa keskellä on sitten työ, joka kantaa nimeä ”Sikinsokin”!

Eeva Jokipellon siniharmaasävyinen parrupinonpää on rauhoittava, ja pulloposti kelluu kirkkaassa vedessä heijastellen aurinkoa ja taivasta.

Tämä näyttely on melkoinen muutos aikaisempiin Paimensaaren näyttelyihin, Art Paimensaaren uusi puheenjohtaja Maarit Vepsä varmaan kehittelee tulevina vuosina konseptia, mielenkiinnolla odotan mitä aika tuo tullessaan.

Entisen mukaan mennään kuitenkin vielä esittävän taiteen sunnuntaina  29.7., silloin on huippumusiikin vuoro. Kaarina Lindqvistin johtamana ”Soukkakvartetti” kajauttaa ilmoille monen monta laulua, Savitaipaleen torvisoittokuntakin töräyttää niin, että rannat raikuvat

Paimensaaren näyttely, os. Rautionpolku 3, on auki vielä 5.8. asti ti-su klo 12–18.

Vastaa