Tonttupolku vei taas jouluun – viimeisen kerran?

Iitiän marttojen ja Lemin kotiseutuyhdistyksen Tonttupolku vei taas sadat lapset ja lapsenmieliset joulun ja sadun tunnelmiin.

Punanuttuja tapasi 200 ulkotulen reunustamalla polulla ja sen varrella.

Punanuttuja tapasi 200 ulkotulen reunustamalla polulla ja sen varrella.

Kun kello löi neljä sunnuntaina iltapäivällä, avautuivat Lemin museonmäellä portit joulun satumaahan, tonttupolulle. Vieraat toivotti tervetulleksi Lumikuningatar.

Pirjo Nykänen on joulusta toiseenpukenut päälleen Lumikuningattaren asun.

Pirjo Nykänen on joulusta toiseenpukenut päälleen Lumikuningattaren asun.

 

Lumikuningattaren tehtävää hoitava Pirjo Nykänen varoitti jo etukäteen,.että tonttupolku olisi viimeinen laatuaan. Joulusta jouluun ovat Iitiän martat ja Lemin kotiseutuyhdistys polun rakentaneet, mutta 11 vuoden jälkeen alkaa tontuista ja kuningattarestakin olla veto vähissä.

– Ensimmäinen polku tehtiin Iitiään 2000-luvun alkuvuosina. Sen rakensivat Haimin tytöt – Sirpa Hujala, Raija Korpela ja Kirsti Mikkola – lapsuuskotinsa pihapiiriin sukulaisten ja tuttujen lasten iloksi, Nykänen kertaa mennyttä.

Se oli niin hieno, että seuraavana vuonna Iitiän martat tarttuivat toimeen, ja pian se olikin menestys. Väkeä alkoi tulla niin Lemiltä kuin Lappeenrannastakin joulun ihmeitä ja tonttujen touhuja seuraamaan.

Pirjo Nykäsen esityksestä Lemin kotiseutuyhdistys tuli mukaan järjestelyihin, ja polku siirrettiin vuonna 2008 museonmäen maisemiin, jossa löytyi mainioita lymypaikkoja tontuille: tuulimylly, vanha ja uusi sauna, aitat ja riihi – ja museotupaan pääsi syömään joulupuuroa.

Niin tänäkin vuonna:

Saunan nurkassa yksi tontuista luki satukirjaa.

Vanhan saunan eteinen ruuhkautui uteliaista, mutta kun malttoi odottaa, näki kuinka saunan nurkassa yksi tontuista luki satukirjaa.

 

Joulupuodista saattoi ostaa vaikkpa herkullisen kakun.

Joulupuodista saattoi ostaa vaikkpa herkullisen kakun.

 

Museotuvan veranta loisti kuin iso joululyhty.

Museotuvan veranta loisti kuin iso joululyhty.

 

Ja sielläkin istui punanuttu.

Ja sielläkin istui punanuttu.

 

Eikä vain tonttuja, vaan pihassa saattoi törmätä myös joulupukkiin.

Eikä vain tonttuja, vaan pihassa saattoi törmätä myös Joulupukkiin.

 

Niin paljon kävijöitä ja kiitosta tämänkin vuotinen polku tekijöilleen tuotti, että Lumikuningatar jää hieman epäröimään, josko sittenkin jatkaisi.

– Uusia tekijöitä ja vastuun kantajia tarvittaisiin. Tarja Haimi ja me muutkin tekijät alamme uupua urakkaan, joka alkaa jo syyskuulla. Kaikki me ikäännymme, Pirjo Nykänen muistuttaa.

Polku on ollut kahden yhdistyksen ja niiden aktiivien voimainponnnistus, jonka ne ovat tehneet ilman avustuksia – lahjaksi lapsille kuin Korvatunturilla ikään.

 

 

Vastaa