Tällainen laji on hiihtosuunnistus, veteraanisarjalainen kertoo

Ensi viikonloppuna Lemin kirkonkylän lähimetsissä ratkotaan hiihtosuunnistuksen Suomen mestaruuksia keskimatkoilla ja viesteissä.

Pääsarjojen D21 ja H21 ohella mestaruuksista kisaavat eri ikäsarjojen veteraanit. Yksi heistä on Hilkka Lankia,69, joka edustaa Tampereen Pyrintöä (ja on Lemin Kirjavan päätoimittajan isosisko). Hän kertoo nyt, mistä lajissa on kyse.

Hilkka Lankia kisaili tänä viikonloppuna Pälkäneellä. Saaliina oli sarjan voitto ja kuudes sija noin kymmenen kilpailijan joukossa.

Hilkka Lankia kisaili tänä viikonloppuna Pälkäneellä. Saaliina oli sarjan voitto ja kuudes sija yhdeksän ja kymmenen kilpailijan joukossa.

Onko hiihtosuunnistus suunnistusta suksilla? Mitä yhtäläistä, mitä erilaista?
– Kyllä se on suunnistusta sukset jalassa. Ne saa kyllä riisua pois mutta on ne mukana kuljetettava. Lumella helpoin tapa on kuitenkin liikkua suksilla.
– Kilpailusuoritus on samanlainen kaikissa suunnistusmuodoissa: Rata alkaa K-pisteeltä ja on piirretty karttaan suorin väliviivoin rastilta toiselle ja lopulta maaliin. Jokaisella rastilla (merkitty maastoon  rastilipulla) on käytävä radan määrittämän järjestyksen mukaisesti itse valitsemia reittejä pitkin. Käynti todistetaan asettamalla mukana kannettu leimauslaite (Suomessa emit tai emittag) rastilla sijaitsevaan vastakappaleeseen tai viemällä se nopeasti vastakappaleen ohi. Maalissa leimauslaitteen tiedot siirretään tietokoneelle joka tarkistaa leimat ja lukee käytetyn ajan.
– Jalkasuunnistus on lähinnä kesälaji ja hiihtosuunnistus pelkästään talvilaji. Maastosuunnistuskarttaan on merkitty lähes kaikki maaston muodot, kivet, polut, tiet, pellot, suot, ojat, vesistöt ja maastopohjan vaikeakulkuisuus sekä kasvillisuuden tiheys. Talvella lumi peittää maan, joten sen alle jäävistä kohteista iso osa jätetään pois. Tiet, pellot, ojat, suot, vesistöt, isot kivet ja korkeuserot kuitenkin voi kartasta lukea. Metsään on moottorikelkoilla ajettu kymmeniä kilometrejä epämääräisen muotoisia kapeita uria jotka muodostavat usein vaikeaselkoisen ”syherikön” ja lisäksi siellä olevat tiet ja latupohjat on tampattu leveiksi luistelu-uriksi. Reitti rastilta toiselle kuljetaan näitä karttaan vihreällä painettuja uria pitkin. Jos haluaa, saa urilta poiketa ja tehdä oikaisuja, mutta tämän talven paksuilla upottavilla lumilla se ei ole järkevää.

Osa Lammin karttalehdestä viikon takaa.

Osa Lammin kisojen karttalehdestä viikon takaa.

Eikö se ole ihan helppoa, kun valmiit urat on ajettu metsään?
– Ei ole. Jos haluaa pärjätä, reitti pitää päättää nopeasti ja vielä pitää osata toteuttaakin se. Suksilla liikkuessa vauhti voi olla kova, kartalla ei voi pitää sormea merkkinä missä mennään kun käsissä on sauvat. Kartanluku vauhdissa on vaikeaa. Kun on monta risteystä peräkkäin lyhyin välimatkoin, täytyy pitää mielessä kääntymisten suunnat esim. vasen, vasen, oikea, vasen … ja vielä havaita kyseiset risteykset. Jos muistaa suunnan väärin tai missaa risteyksen, on pian hukassa jos näkyvissä ei ole mitään karttaan merkittyjä maastokohteita. Minulle kävi Lammilla  viikko sitten sunnuntaina juuri niin. Sitten vain pyöritään ja yritetään paikallistaa itseä tai palataan omia jälkiä takaisin päin paikkaan, jonka tunnistaa myös kartasta.

Pälkäneen kisan kartta näytti tältä.

Pälkäneen kisan kartta näytti tältä.

Onko hiihtotapa vapaa vai perinteinen?
– Nykyisin lähes kaikki hiihtävät vapaata. Meissä vanhemmissa naisissa jotkut käyttävät perinteisen suksia. Niillä leveillä luistelu-urilla pääsee vapaan suksilla niin paljon kovempaa (latu-uria niillä ei ole). Syherikköjen kelkkaurat ovat niin kapeita, että niissä ei kunnollinen luistelu onnistu vaan tasatyöntö on valttia (jos jaksaa). Siellä varsinkin ylämäissä perinteisen suksista olisi apua. Mutkikkaissa alamäissä taas lyhyet vapaan sukset ovat kätevämmät.

Pitääkö olla hyvä hiihtäjä pärjätäkseen lajissa?
– Varmasti hiihtotaidosta on hyötyä. Mutta se voi olla myös haitta: vauhdin hurmassa tekee helpommin virheitä.

Ratkaiseeko onnistunut voitelu menestyksen?
– Tasaväkisten kilpailijoiden kesken se voi ratkaista. Tietysti jokainen pääsee vähemmällä rasituksella jos sukset ovat kunnossa. Itselläni on vain kaksi nestemäistä pikaluistovoidetta, toinen mössö- ja toinen pakkaskelille.

Minne kartta ja kompassi laitetaan, kun hiihdetään?
– Käytetään karttatelinettä, joka kiinnitetään vartalon etupuolelle vaakatasoon. Sitä voi kääntää 360 astetta eli kartan suunta voi olla aina etenemissuunta. Kompassin käyttöön ja kuljetukseen on erilaisia tapoja. Itselläni kompassi on kiinnitetty karttatelineen reunaan kartan yhteyteen. Sillä ei ole tarkoitus ottaa suuntaa vaan varmistaa kartan ja kompassin pohjoissuuntien samanlaisuus.

Kuinka kauan olet harrastanut lajia?
– Suunnistuksen aloitin kesällä -99 ja hiihtosuunnistuksen syksyllä -02.

Mitä ovat parhaat meriittisi yleensä, entä tänä talvena?
– Viime talvena voitin hiihtosuunnistuksen sprintissä SM-pronssia ja jonain aikaisempana vuonna SM-viestipronssia. Hämeen aluemestaruusmitaleja on muutamia kaikkia värejä. Mitalien määrää selittää osanottajien vähäinen lukumäärä. Tänä talvena on takana neljä  kisaa, niistä sijat 3:, 6:s, 1:s ja 6:s, osanottajia 9 tai 10.

Monta kisaa olet tänä talvena kilpaillut?
– Neljä on takana,  ja sitten tulee Lemin SM-kisa. Sitten on kausi minun osalta pulkassa.

Mikä on sarjasi?
– Nyt on ensimmäinen vuoteni sarjassa D70.

Mikä on seurasi?
– Seurani on Tampereen Pyrintö.

Vastaa