Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Tai tehty osittain, kolmesta reitistä Mäntyperän eukko sai tällä kertaa lasketuksi vain yhden. Jo edellisessä laskennassa piti lyhentää pitkää reittiä jalkavaivan takia, ja nyt sitten tuskallinen ”urheiluvamma” haittasi kävelyä tosi pahasti.
Kurhilan reitti kuitenkin laskettiin jälleen Hyrkkälän marttojen ohjelmaan kuuluvana helmikuun loppupuolella. Sattuipa meille kerrankin aivan huippuhieno sää, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta,muutama lämpöaste ei sulattanut hankikantoa, ja metsäteille moottorikelkalla ajetut polut olivat mainiot kulkea.(kuva yllä)
Meitä lähti lenkille kolme miestä, Seppo, Eino ja Robin, sekä saman verran naisia, Aila, Anja ja allekirjoittanut. Nuorukaiset Eino ja Robin päättivät laskea reitiltä hirvenjäljet, vaikka oikeasti laskentaan eivät pelkät jäljet kelpaakaan. Mutta kyllä ne mainittua tuli, sillä pojat saivat ylös 3,5 km:n matkalta kolmekymmentä jälkijonoa!
Löytyipä reitin varrelta majavankin työmaa, tässä kuvassa pojat tutkailevat talttahampaitten jälkiä.
Hankikanto houkutteli heidät kohta laskemaan mäkiä kylkimyyryssä, kuin kääretortut lumi vaatteisiin tarttuen, riemunkiljahdusten kaikuessa aukkojen laidoilla. Näillä rantamailla laskijoita tervehti kolme talitiaista, metsäosuudella niitä oli lisää 8, yksi töyhtis, yksi käpytikka, kaksi korppia ja harvinaistunut pyy.
Laavulle pysähdyttiin makkaranpaistoon, ihmeteltiin pajunkissoja ja hyvin kasvanutta taimikkoa.
Nuorten näreitten välissä oli tupsulatvoiksi kaluttuja männyntaimia, valmiita uuniluutia, ja mäen päälle istutettu männyntaimikko on jo vuosia ollut hirvien herkkuravintola, siitä ei tukkipuuta milloinkaan kasva. Edes keltainen muovinauha ei ole hirviä pitänyt poissa!
Aukon laitaan on tehty hirville ruokintakatos, jossa on kuusentaimikosta raivattuja lehtipuukerppuja,ja alkutalvesta rehumaissiakin. Silloin siinä kävi suuret parvet lintujakin, nyt kaukalo on jyvistä tyhjä, sillä autolla ei tänne talvella ole päässyt…Punatulkku kuitenkin vihelteli oksistossa.
Kylämaisema on muuttunut. Ruokintapaikat ovat vähentyneet kovasti, pellot pusikoituneet ja väki vähentynyt. Suuret lintuparvet puuttuvat siis täältäkin. Kuitenkin pari-kolme lintulautapaikkaa antoi kohtalaisen tuloksen , hömötiaisia 7, kuusitiaisia 2, töyhtiksiä 6, sinitiaisia 14, saman verran talkkuja, viherpeippo äänteli, korppi kaarteli kylän yllä, närhi näyttäytyi ja käpytikkoja 4. Viimeisen pihan kahvituokion huippu oli 6 peippoa! Talvehtineena tässä pihassa on ollut kaksi, ja kerran nähty neljä, ja nyt todistajien läsnäollessa peräti puoli tusinaa!
On siis aika jättää talvireitit, ja alkaa odotella kevätmuuttoa, pöllöjä sopii kuunnella, ja seurata omien lintulautojen herkuttelijoita. Vaatteetkin säilynevät ehkä pikkusen kuivempina kuin porukkamme nuorilla laskijoilla -äitien kertoman mukaan ”yltä ei löytynyt yhtään kuivaa riepua!”, mutta ensi talvena pojat ehkä lähtevät uudestaan seikkailuun mukaan.