Katariinan puisto yksi Kotka upeista puistoista

Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta

Radiossa ja mediassa yleensäkin mainittiin tässä taannoin, että Kotkan puistot saivat ylenpalttista suitsutusta, kun peräti kolme puistoa valittiin erikoishienoiksi paikoiksi.

Eihän se turhaa olekaan, varmaan hyvin monet ovat käyneet esimerkiksi Sapokassa lampea kiertämässä, putousta ja upeita istuksia ihailemassa. Merenrantakaupunkiin on ehkä helpointa näitä rakentaa,kun luonto jo itsessään on upea kallioineen ja tasanteineen, valtavine kivipaasineen, tuulessa taipuneine vanhoine petäjineen.

Tällä kertaa käytiin syömässä kesän ensimmäiset tötteröjäätelö Katariinan puistossa. Puisto on tosi laaja, aikaa siellä kulkemiseen pitään todella varata, jos haluaa kaiken nähdä ja tutkia.

Polkujen varsilla on monenlaisia kuntoilulaitteita, pelipaikkoja ja jopa musikanteillekin jotain. Erikorkuisia ja leppoisasti kumisevia värikkäitä peltirumpuja taputtelivat riemuissaan venäläisturistit, kuvia napsittiin kovasti, eikä näistä rummuista naapuritkaan häiriinny. Ääni oli todellakin pehmeä kuin rantakiviin paiskautuvat aallot!

Puisto on täynnä upeita istutuksia, rakennettuja pikkupurosia, joissa vesi hyppelehtii iloisesti kivikossa. Tässä kuvassa tällainen puronen on suojattu merituulelta aivan tasaikseksi leikatulla tuija-aidalla, jonka reunamilla kukkivat juuri auenneet syyshortensiat.

SSCN1881

Monet rantakasvit puron varrella olivat jo kukkineet, heinät ja kaislat kumartuivat peilaamaan itseään veden leikkivästä pinnasta. Kaukana pienessä niemekkeessä katsoo merelle valtava ankkuri, harras paikka, jossa muistetaan mereen kadonneita omaisia.

Sinne tuijottaa myös meritaisteluita muisteleva vanha ja varsin kovasti rapistunut venäläinen tykinpiippu, montakohan laivaa upottanutkaan Ruotsinsalmen kivisille rannoille. Upeat kiviset vallitukset kertovat samoista ajoista, uudempaa kiveystä edustavat valtavat kivipaadet, silkinsilein hiotuin pinnoin.

Siinäpä jäätelöannos tai kahvikuppi saa helposti kyytiä, kun tuulenpuuska osuu sopivasti herkuttelijan pöydälle unohtamaan annokseen valokuvaa ottaessa.

Ei puutu puistosta eläimetkään. Pilvikirsikkapuiden katveessa on laaja lammaslaidun, jonne myös valkoposkihanhet ovat oppineet herkuttelemaan, ja kaikki nurmikot ovat täynnään västäräkkejä! Kuka pystyisikään ne laskemaan!

Lokkien ja sorsien, sekä uikkujen lisäksi sain ihailla myös rantakivillä kipittävää ja pyrähtelevää kivitaskua, joka ei enää Mäntyperän pihapiirissä näy, kun aukosta on tullut nuori metsä.

Kohti kaupunkia kohoavan rantapuiston laitamalla on uutta istutusta kokonainen rinne. Taimet ja polut siellä ovat varmaan tältä kesältä, ja takana sitten vallan upea laakea kallio. Metsän reunassa jököttää myös lintutorni, jykevän näköinen puinen näköalapaikka lintuja tai laivoja kiikaroiville. Onkohan siellä osallistuttu keväiseen Tornien Taistoon?

Tietoa historiasta ja kasveista saa monista esitetauluista ja nimilapuista. Tämä on mainio paikka viettää kokonaisia lomapäiviä, tai harrastaa monipuolista liikuntaa. Kuin vahingossa paikan kauneus ja monipuolisuus nappaa valtaansa vaeltajan, ja haluat kiertää katsomassa jokaisen polun, ja notkelman, istahtaa hetkeksi monelle rantakivelle laineitten laulua kuulemaan. Ei mene hukkaan aika!

Vastaa