Ihmisrääkkäystä, revontulia ja vahinkoja

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Riisitunturilla nautin täysin siemauksin ihanasta ruskasta. Lettoiset tunturinrinteet saroineen ja sammalineen värittivät muuten harmaata ja sumuista maisemaa kaikin mahdollisin keltaisin, punaisin ja vihrein värein.

Riekonmarjat levittivät tunturikoivulle punaisen maton, ja virkeät kuuset antoivat oksiensa kaivautua sammaleeseen kuin juurtumaan, levittivät helmojaan suojaamaan arkaa kunttaa. Ikkunalampi päättyy erikoisesti kuin leikaten taivaan rantaan, siellä vain hento raate(?)kasvusto erotti sen pilvistä. Tällä kertaa aurinko ei sen pintaa hyväillyt, ei tuulenvirekään, vaan harmaana se heijasti harmaata taivasta.

Kun kaveri päätti Rietastelunsa näkemättä kuulematta sitä pelottavaa Riisin Rietasta, alettiin miettiä yösijaa. Aikamme ajeltuamme soitettiin Hakamajoihin, jossa vastasikin Jelena Särkelä, mukavasti suomekieltä venäjäksi pehmentäe:.” Löytyy mökki yhdeksi yöksi, minä annan alennusta,kun olette olleet aikaisemminkin, Toolassa on puulämmitteinen sauna, muistakaa vetää pellit…”

Jelena on iloinen, puhelias ihana nainen. Ja sen huomaa näistä mökeistäkin!

SSCN2505

Toola seisoo tässä mahtavan pihakuusen kainalossa, pihassa on vanha keinu, joka kesällä saa pehmeän maton istujan alle, ja tupa on niin kodikas, että heti huomaa: täällä halutaan matkalaisten viihtyvän. Räsymatot on puhtaat kuin juuri pestyt, joka paikassa on kauniita esineitä, seinävaatteita ja verhoja. Sohvat ja tuolit ovat puhtaita ja lämpimiä shaaleja siellä täällä.

Makuuhuone on hyvin pieni, mutta sängyt huippuhyvät, ja keittiö kuin leikkimökissä.

SSCN2506

Tätäkään mökkiä ei tarvitse siivota. Laitan tähän vielä muistin virkistykseksi Viipuksen Kympin mökistä sisäkuvan , sen avaruus ja siisteys oli toisenlaista kodikkuutta. Molemmat saavat minulta monta tähteä!

SSCN2514

Netti ei toiminut tässä Syötteen seudun Toolassakaan, mutta se puulämmitteinen sauna on aivan ihana. Jostain syystä oltiin uupuneita saunomisen jälkeen ja päätettiin laittaa kello soimaan, sillä yöllä oli naisten maraton siellä Dohassa, hirveessä helteessä, ja tottahan tahdoimme katsoa miten heidän käy.

Pelkäsin pahinta, en olisi ihmetellyt vaikka jonkun tie olisi päättynyt kokonaan, ja olinkin valmis tuomitsemaan kaikki, jotka hyväksyivät kisat tuonne kosteaan kuumuuteen, orjatyöllä rakennettuihin puitteisiin…

Meidän naiset selvisivät maaliin, toivottavasti mitään jälkivaivoja ei jäänyt tuosta kidutuksesta. Mitallin arvoisesti  hoitivat homman! Ja kas kummaa, sen kunniaksi taivas repesi ilotulitukseen, kaikista ikkunoita katselimme revontulia niin kauan kuin jaksoimme. Ja kun huomenissa lähdettiin kotimatkalle pantiin auton soittimeen mahtavasti soimaan Veikko Ahvenaisen haitarilla Porilaisten marssi!

Monta sataa kilometriä repsikan paikalta kuului vain aah! ja ooh!, sillä ruska jatkui ja jatkui. Oli kuin juhlaa ajella sellaisessa maisemassa, vaikka taivas olikin yhä harmaa. Vihreät pellot ja nurmet, ja kultaiset haavat ja punaiset vaahterat ja varvut, ihmeellistä. Kontiomäen Nesteellä oli tuttu hyvä ruokapaikka, Iisalmessa kohtalaisen edullista polttoainetta, Matin ja Liisan asemalla kahvitellaan ja vielä uudestaan Visulahdessa…

Kohtapa sitten ollaankin kotosalla. Jo pihassa kuulin tuvasta karmeaa huutoa, onpa Harmi ollut ikävissään! Ja niinpä kissa ryntäsi ulos, ohitseni moikkaamatta, karvat pystyssä ja silmät pyöreinä kuin lautaset! Kummallista.

Tarkastelen kamareita, kaikki kunnossa, kannan rauhassa tavaroita sisään kunnes huomaan: mitä tekee televisio lattialla nurin narin? Miksi orkidea on solmussa ja salusiini naruineen roikkuu alas pöydän kulmalta….– Harmi on kuullut auton tulon, sotkeutunut ikkunalla telkkarin johtoihin, kukkasen varteen ja salusiinin naruihin pyrkiessään minua vastaan, ja säikähti sitten rysäystä……Niin se on – huvilla on hintansa!

Vastaa