Jouluterveiset Namibiasta Savitaipaleelle

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

”Olimme Saksassa, ja siellä meitä peloteltiin, että Suomessa on kylmää” kertoili Sambiassa syntynyt Ciyoba K. Chizyuka (Peter).

Kovasti koko porukkaa Suomen säät ihmetytti. Kesällä on koko ajan päivä, vuorokaudessa tulee syötyä monta lounasta, kun ei kellonajasta ymmärrä mitään. – Ja nyt: aamulla on pimeää ja illalla on pimeää, koko ajan on yö, ja kylmä. Esiintyessäkin on pidettävä pitähihaista aluspaitaa yllä! No, meillehän tämä on normaalia, vaan  Namibiassa vuoden- ja vuorokaudenajat ovat pikkusen erilaiset.

Mutta Savitaipaleen kirkossa oli valoisaa, kaunista ja melko paljon kuulijoitakin, joista suurelle osalle VMSIX oli jo entuudestaan tuttu. Ohjelmalehtisen kannessa miehet esittäytyvät.
Vasemmalla Chizyukan veljekset Mark ja Peter, oikealla Marion veljekset, baritonit Jones ja Vasco.

Vasemmalla Chizyukan veljekset Mark ja Peter, oikealla Marion veljekset, baritonit Jones ja Vasco.

Varsinkin Jonesin ihanan pehmeä basso-ääni sitoi huikean kauniisti muut äänet yhtenäiseksi kauniiksi joululahjaksi kuulijalle. Joukosta puuttui tällä kertaa porukan beatboksaaja Paulo Nhanga Correia opiskelukiireittensä vuoksi.
Anni Walroos kertoi, etteivät kaverit nuotteja tunne, vaan laulavat korvakuulolta …vaikka tuota pikkusen epäilisikin, niin esiintymisessä on sellaista luontevuutta ja lämpöistä yhteisöllisyyttä, että voi hyvin kuvitella heidän puhkeavan lauluun missä vain, tuosta noin vain, ihan vain laulamisen ilosta.
Ja helposti napataan yleisökin mukaan…”Gloria in excelsis deo” etukäteisvaroituksella esitetiin, vaikka ei oltu kuulema ihan varmoja onnistuuko, mutta ehkäpä yleisö sitten laulaa,jos…ja niinhän tekivät jekun, jättivät vähän kesken. Eikä tämä tuttu laulu kovin reippaasti yleisöltäkään jatkunut….
Sen sijaa pienellä opastuksella opimme laulamaan kertosäkeen toisesta laulusta, Dont worry, dont cry, älä sure, älä itke, Jumala on siinä ihan takanasi, siis, älä huoli, älä itke….oi miten turvallista!
Ohjelmassa oli monta laulua, jotka erikoisesti jäivät mieleen, kuten Teaching the truth, Heart of Cold ja I´ll hear your voice. Tällä kertaa allekirjoittanut ei kovin tarkasti ohjelmaa seurannut, vaan pakko myöntää, hurmaantui keskittymään jo kehumaansa bassoääneen. Miten hieno kokonaisuus.
Hyvällä mielellä konsertin jälkeen yksi ja toinen kuulija kertasi kokemaansa, olisi tehnyt mieli riemukkaasti heittäytyä rytmiin mukaan, soinnutella säveliä yhdessä . Tapaamisiin, VMSIX!
SSCN3385

Vastaa