Jouluterveiset maailmalta ukrainalaisittain

kuoro1

Ukrainalainen lauluyhtye SIMNOT esiintyi Savitaipaleen kirkossa.

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Vuosikymmeniä sitten sain Ukraina-piston sydämeeni, kun radiosta yhtenään kuului muuan laulu, jossa Ukraina mainittiin. Siitä jäi mieleen sympatiat kaltoin kohdeltua pientä maata kohtaan, tunnot kuin omakohtaisia oman maan vaikeuksien aikaan.

Mutta sunnuntaina Ukraina loi itsestään ihan toisenlaisen kuvan kauniissa kirkossamme. Alttarille astui lauluyhtye SIMNOT (seisemän nuottia), neljä nuorta naista, kolme miestä, viimeisen päälle hienostuneissa esiintymisasuissaan, vierellään kouluista tuttu kangas, jolle heijastettiin tunnelmia jokaisen laulun maasta.

Konserttiohjelma oli huikea, yli kaksikymmentä kappaletta paristakymmenestä maasta ja alkuperäiskielellä esitettynä! Ei mikrofoneja, ei nuottikansioita – miten ihmeellä muistivatkaan kaiken, ja miten kauniisti soikaan kaikuvassa kirkossamme vahvistamattomat a capella -äänet!

Simnot lauloi kaksi laulua Ukrainasta, ensimmäisen ja viimeisen. Ensimmäinen oli ”Shchedryk , jota sanaakaan en ymmärrä, enkä osaa sanoa! Muistelin siinä kesiäni mansikanpoimijana, jolloin yritin kanssapoimijoiden mukana opetella sanoja niin puolaksi kuin ukrainaksikin, ja kumpikin osoittautui minulle liian vaikeiksi, ei taivu kieli, eikä edes korva erota pieniä vivahteita!

Amerikasta tuli mukaan tuttu ”Jingle Bells”, tuntemattomampia lauluja Brasiliasta, Argentiinasta, Japanista, Filippiineiltä hauska ”Ding Dong”, Kiinassakin käytiin, ja Serbiassa. Valkovenäjän ”Oj na mory” sykähdytti sekä Tsekin kaunis ”Byla cesta, byla uslapana”. Romaniaa ei unohdettu, ja ranskalainen itselle kuorolauluna tuttu ”Gloria” houkutti jälleen mukaan laulamaan, kuten Saksan ”Stille Nacht’kin”, sekin jo kouluaikoijen joulukuorosta tuttu.

Italia, Puola ja ja Wales, olivat myös edustettuina ja Ruotsi /Norja toivat pohjoismaalaista vakavuutta ja hieman surumielisyyttäkin musiikin siivin laululla ”Mitt Hjerte Altid Vanker”.  Taustakuvina oli molempien maiden kirkkoja, tuttujakin, norjalaisten pieniä kyläkirkkoja aukeilla mailla, erikoisin hautakivin, ja Ruotsin valkeat pikkukirkot, jollaisessa siskontyttökin aikanaan vihittiin…

Bulgarian ”Koledo” oli reipas ja hauska, tätä koledo sanaa siinä vietiin riemulle eteenpäin, huudeltiin ystäville ja tutuille – harmi, kun ei näitä maailman kieliä ymmärrä! Ja sitten tulikin vuoroon oma maamme, tietenkin Sibeliuksen ”En etsi valtaa loistoa”. Ihmeen hyvin sanat taipuivat ukrainalaiselle lauluryhmälle, virheitä ei pitäisikään etsiä, mutta tulipa aateltua, miltä oma laulanta on joskus kuulostanut italialaisen, ruotsalaisen, virolaisen ym. korvaan, kun omat kuorot ovat kieltä säveliin sovittaneet… Hieno ja arvokas esitys.

Espanjasta kuultiin tuttu ”Felice navidad” ja lopuksi riemastuttava ”Oi Hospodaryu” Ukrainasta. Lähes kaikki kappaleet oli sovittanut lauluryhmän taiteellinen johtaja Ievgen Valovenko, joka kuvassa laulaa oikeassa laidassa. Ja vaikka en yhtään nimeä edes lausua osaisi, niin tässä esiintyjät, naiset ihanissa hamosissaan Olga Chernijenko, Julija  Filenko, Marina Zulenjova ja Lilija Bobryk, miehet johtajan lisäksi Vasyl Novak ja Vasyl Rudenko upeiisa vaaleissa puvuissaan.

kuoro2

Upea konsertti, tekeepä mieli sanoa, että tällä konsertilla Ukaraina on laulanut itsensä minun maailmani kartalle hyvin vahvasti. Seuraavaksi he olivat matkalla Hämeenkyröön, joka ei näillekään kielitaitureille kovin helppo sana lausua ollut. Kuoro oli kolmatta kertaa Suomessa, ja tälläkin matkalla esiintyvät niin pohjoisessa kuin etelässäkin kymmenissä paikoissa. Onnea matkaan!

Vastaa