Oi saapuos joulumme, oi!

Etelä-Karjalan kirkkomusiikkipiirin Joulukonsertti  Savitaipaleen kirkossa 7.12.

Etelä-Karjalan kirkkomusiikkipiirin kuoro lauantaina Savitaipaleella. edessä vas, Johannes Vesterinen, Marika Rantanen ja Aino Juntunen.

Etelä-Karjalan kirkkomusiikkipiirin kuoro lauantaina Savitaipaleella. Edessä vasemmalta Johannes Vesterinen, Marika Rantanen ja Aino Juntunen.

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Nyt  molemmat Etelä-Karjalan kirkkomusiikkipiirin konsertit on saatu kunnialla musisoitua, Imatran Kolmen Ristin kirkossa sunnuntaina, ja lauantaina Savitaipaleella, jossa sain olla mukana.

Pimeä märkä sää aikaansai omituisen tunnelman, tuntui  että oli iltakirkko, vaikka vasta iltapäivä! Ja vesisade ei suuremmin joulutunnelmaa kirkon ulkopuolella mieleen tuonut. Mutta valaistuun kirkkoon tuli mukanani pieni hämmästys, ja jännitys, kun näin laulajien määrän. Onko varmaa, että mahtuvat alttarille, kuinka kulkisivat edestakas.

Huonokuntoisempi laulaja taivasteli , kuinka jaksaa seisoa koko ohjelman ajan paikallaan edessä, ja näinhän se olikin suunniteltu. Kuoro asettui paikoilleen, tiukasti lähekkäin, vähät miehet hienosti keskelle eteen, joten äänet kuuluivat hyvin.

Ohjelma alkoi komeasti Emmy Köhlerin laululla ”Nyt syttyy valot tuhannet”, ja ja jatkui Armas Maasalon ”Joulun kelloilla”, jolloin kuoroa johti Marika Rantanen. Yhteislauluna laulettiin ei niin kovin tuttu ”Tule rakkaus ihmisrintaan” ja sen jälkeen Aino Juntunen siirtyi johtajan paikalle ja  Marika Rantanen nosti huulilleen huilun, kuultiin Petri Laaksosen ”Saavumme ihmettä katsomaan”, kaunis esitys eikä tämäkään kovin tuttu joululaulu. (kuva 3506)

kuoro2
Kuoppamäen ”Kuka tuo lapsi on” oli tosi ihana, ja melko tuntemattomana  kuitenkin helppo, riemukkaaseen kertosäkeeseen teki niin mieli yhtyä riemurinnoin. John Ness Beckin ”Kehtolaulu” oli suloisen hellyttävää kuultavaa.

Luultavasti kuulin ensi kertaa Marika Rantasen (sopraano) laulua. En unohda kokemaani kuultuani hänen laulamanaan Peter Corneliuksen ”Tietäjät”. Laulua en tunne, mutta miten huolellista ja tarkkaa sävelkulkua, miten kaunis täyteläinen ja pehmeä ääni, ja miten huippuhieno lopetus. Mieleeni tuli muuan mezzosopraano-suokikkini, jo edesmennyt vuosien takaa…

Sunnuntain päivänsankari Jean Sibelius oli konsertissa hyvin edustettuna. Seuraavaksi saatiin viisi joululaulua, ”Joulu saapuu portin luo ”, ”Tervehtii jo meitä”, joka miesäänin todisti vahvat ja puhtaat soinnut, ”Jo joutuu ilta” oli aivan erikoisen kaunis.

Yhteislauluna laulettiin ”En etsi valtaa loistoa”, jossa kuoroa johtanut Rantanen vilkaisi taakseen, kuuli varmaan allekirjoittaneen väärän sanan tai nuotin…voi,voi! Kun kuoro sitten lauloi niistä puuttuvista hangista ja korkeista nietoksista, vääriä ilmaisuja ei ollut, miten kirkkaasti, kauniisti ja huolellisesti lauloivatkaan!

Johannes Vesterinen (pianosäestysten lisäksi?) soitti uruilla Sibeliuksen ”Andante festivon”, komeasti se kurkotti kirkon kaariholveihin, yllemme rakensi juhlavan tunnun. Minua jäi vaivaamaan yksi pikkuinen sävelkulku, joka ei mielestäni kuulosta Sibeliukselta. Pakko etsiä uudestaan kuunneltavaksi, mutta koskaan en saa tietää, miksi se yksi nuotti on siinä missä se on. Hassuja mielleyhtymiä kesken komean soitannon!

Tässä vaiheessa miehet väistyivät vaivihkaa taka-alalle ja naiset lauloivat Piae Cantionesta ”Laulaen ylistämme  sua” ja Mozartin ”Laudate Dominumissa” Marika Rantasella oli jälleen upea soolo, hieno kokonaisuus! Konsertin päätti Felix Mendelssonin ”Enkellaulu kajahtaa”, ja vapautuneesti kajahtikin!

Yhteislaululla ”Maa on niin kaunis” päätimme hienon illan, ja allekirjoittanut ihmetteli koko kotimatkan synkkääkin synkemässä säässä ajellessaan, miten suuri projekti, miten hienosti onnistunut, vaikka  eri kuorot ovat erikseen harjoitelleet eri johtajien kanssa, ja sitten vain sovitetaan yhteen näin taitavasti. En voi kyllin ihmetellä, en kyllin kiittää!  (kuvat  3504 ja 3503, kumpi on parempi..Kuvassa edessä vas, Johannes Vesterinen, Marika Rantanen ja Aino Juntunen)

SSCN3506.JPG

Vastaa