Onnenhevoset veivät ReumaReippaat laskiaistunnelmiin

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Savitaipaleen ReumaReippaitten helmikuun tapaaminen sovitettiin mukavasti laskiasviikolle, ja monien toiveesta Niontien laitaan Anna Mennolan hevostilalle.

SSCN4490

Oli tarkoitus mennä ikäänkuin retkelle, kääriä kotona omat eväät pakettiin, ja allekirjoittanut lupasi keittää kahvit termoskannuihin, lähellä retkipaikkaa kun asuu. Sitten tuli tieto, että Lappeenrannan Reumayhdistyksestä saadaan vieraita,jotka tuovat kahvipullat, niin taisipa käydä niin, ettei niitä omia eväitä ”muistettu” tehdäkään.

Onnenhevoset Annan hellässä huomassa tarjoavat monenlaista tukea ja iloa sosiaalipedagogisella koulutuksella, ja sydäntä lähellä ovat lapset, erityisnuoret, vanhukset ja vammaiset, ihan tavallisia terveitäkään unohtamatta. 23-vuotias suomenhevonen Nette onkin nähty monenlaisissa tapahtumissa, se on vieraillut päiväkodeissa,kouluissa, laitoksissa, antanut kyytiä joulutorilla ja ollut mukana jopa Saipan raviliiga-ottelussa. Tällä kertaa olimme saaneet viestin, että niin huonokuntoista ei olekaan, jota ei rattaille saada, jos itsellä vain halua piisaa.

Tilalla toiminta on koko ajan kehitteillä, kahvit joimme Kesämäen leipomon mahtavien korvapuustien kera lämpöisessä kahvihuoneessa, johon tulee myöhemmin myös keittomahdollisuus, biologinen vessa oli jo käytössä sekin.

 

Anna Mennola kertoi meille hevosistaan ja tilastaan.

Anna Mennola kertoi kahvihuoneessa meille hevosistaan ja tilastaan.

Mukavaa,kun kahvihuone on tallin yhteydessä, ohimennen sai taputella talliin tuotuja hevosia, tilan ainoaa lämminveristä yönmustaa, vaaleaharjaista lempeää Netteä, ja vähän varovasti nuorta orivarsaa, joka saattoi huomaamatta näykkäistäkin hihasta. Samassa tilassa on kaksi pulleaa kania, jotka hevosten lailla mielellään maistelivat tuliaisaporkkanoita.

Tallin emäntä on myös innokas kirjaihminen – hevoskirjoja olikin tuotu nähtäville upea kokoelma,joita sai selailla sillä aikaa,kun kyytivuoroaan odotteli.

Koska ei ollut lunta, saimme ajelua valjakkorattailla, upeilla nelipyöräkärryillä, jotka toivat mieleen vanhat roomalaiset hevoskisailut. Ihan ensin ihmeteltiin kuitenkin valjastusta.

 

Nette saa kuvassa valjaat, Romeo odottaa vuoroaan.

Nette saa kuvassa valjaat, Romeo odotti oveb pielessä vuoroaan päästä auttamaan..

Ei pantu länkiä Netten selkään, vaan ihan oikeat upeat valjakkovaljaat, joissa mustia nahkaosia ja metallisolkia riitti ihmeeksi asti. Annan apuna oli Virpi sekä nuori Saipafani Romeo. Nuorukainen pohti pitkin iltapäivää, jokohan saipalaiset ovat lähteneet Tampereelle, kumpikohan on maalilla ja yhdessä mietimme olisko mahdollista. että Saipa voittais Tapparan. (nythän me jo tiedämme, että voitti!!!)

Ensimmäiseen kyytiin toden totta yhdessä saimme porukkamme toipilaan, jolla liikkuminen edistyy ilahduttavasti.

 

Ei ihan näin jyrkkää mäkeä; kyydissä edessä Maiju Pyykkö, takana allekirjoittanut sekä Mirja Vaartaja.

Ei ihan näin jyrkkää mäkeä; kyydissä edessä Maiju Pyykkö, takana allekirjoittanut sekä Mirja Vaartaja.

Varmistukseksi saimme paksun köyden penkin taakse, jotta emme putoaisi. Reilun kymmen minuutin kyyti tilan omalla reitillä kulki pitkin pellon reunamia pajunkissojen loistaessa auringossa, korkealla mäellä honkien humistessa ja ylämäessä  kuultiin oikein kavioiden kopsettakin, kun Nette pikkusen lisäsi vauhtia. Siinä tuota mietimme, milloin oikein olemme hevoskyytiä saaneet, ja toipilaan silmät säihkyivät ja posket saivat tervettä punaa…

Seuraava kyytiporukka olikin sitten parempikuntoista, varsinainen herrasväki kyytiin kiipesikin.

 

Tässä herrasväki jo palaa reissultaan.

Tässä herrasväki jo palaa reissultaan.

Lappeenrannan reumayhdistyksen uusi puheenjohtaja, nuori iloinen Maiju Pyykkö otti jo uuden keikan, tällä kertaa takana, kun ensin oli jo kokeillut kanssamme etupenkkiä Annan vieressä. Nyt siihen kiipesi lappeenrantalaisten rahastonhoitaja Paula Heiskanen, ja taakse vielä oma puheenjohtajamme Eija Härkönen.

Laitumella keväisestä päivästä nauttivat tallin muut hevoset, neljä suomenhevosta, joista Netten varsasta mahdollisesti tulee seuraava valjakkohevonen.

Eivätkä hevosvoimat tähän loppuneet, omassa tallissa kesää odottelee tämä ihana pikkuinen punainen Fiat, jota varmaan saadaan taas ihailla kesätapahtumissa.

 

SSCN4491

 

Sekin tuo monelle mukavia muistoja menneiltä vuosilta.. Ihana laskiaisretki on takana! Kiitos! (lisätietoja www.onnenhevoset.fi)

Vastaa