Sotaleski tempaa lukijan mukaansa

Enni Mustonen: Sotaleski (Otava 2019)

ennim

Teksti Sirkka-Liisa Vaalivirta

Syrjästäkatsojan tarinat ovat saaneet jatkoa, ja mielihyvin huomaan, että tämän jälkeenkin sarja jatkuu! Paimentytöstä 2013 alkanut Iidan tarina jatkui Lapsenpiikana, Emännöitsijänä, Ruokarouvana aina vuoden välein, kunnes 2017 mukaan tuli Kirsti, Ruokarouvan tytär. 2018 Kirstistä tuli Taiteilijan vaimo, ja nyt viime vuonna sitten Sotaleski. Jokainen kirja toimii yksinäänkin, mutta kiihkeästi odotan jo uutta kirjaa, joka takuulla on jo mukavasti tekeillä.

Sarjan naiset elävät maamme historiaa niin tavallisen ihmisen murheineen ja iloineen kuin suurten taiteilijoitten ja historiallisten henkilöittenkin mukana. Tässä osassa Kirsti ja Iivo etsivät paikkaansa elämässä, Iivo kaipaa kotiin Karjalaan ja on lähtenyt vapaaehtoisena linnoitustöihin lähelle entistä kotiaan. Sieltä löytyy vanha äiti, siskokin, joka ei Kirstiä oikein veljen vaimoksi hyväksy.

Elämä on katkeraa varsinkin epäoikeudenmukaisen rauhansopimuksen jälkeen, erikoisesti Iida tuntee uuden sodanuhan olevan lähellä. Iivokin on varma, ettei entiset kotikonnut rajan taa lopullisesti jää, vaan suuri taistelu on tulossa.

Kun perheen kaksospojista toinen on taistelulentäjä, monet kirjan tapahtumat, nimet ja lentäjätarinat olivat minulle, lennoston kasvatille tuttuja. Monet muutkin ikäiseni ja vanhemmat muistavat hyvin sota-ajan, korttiostokset, todellisen puutteen, paperikengät ja todellisen kierrätysajan… Itsekin nuorena vaimona ratkoin aikuisten vanhoja takkeja tehdäkseni lapsilleni ”uutta”. Sota-ajan jälkeen ei puhuttu kierrätyksestä, vaan yritettiin oikeasti tulla jotenkin toimeen, tanssiittiinpa sitten vaikka paperinarukengin!

Oli todella ihana lukea tätä kirjaa. Ainoa huono juttu siinä oli, että sivut tuppasivat tarttumaan toisiinsa kiinni, olisiko paperi jotenkin liian ohutta, en tiedä. Seuraavassa osassa selviämme sodasta, hyvinvointi nousee, tulemme tekemään hurjasti talkootyötä, halkomoteista alkaen. Pariskunnat vaihtanevat kultasormuksensa rautaisiin, sotakorvauksia maksamme kaikki yhdessä   – oi, miten odotankaan tuota uutta osaa!

Vastaa