Potuttaa…

Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta

Lemin kirjavat pussissa olivat päässeet itämään. Valkeita juurentynkiä sojotti kuin tikkuja joka suuntaan, ja terhakat vihreät lehdenalut oikein pursuilivat potuista.

Eukko pisti kuusi kappaletta isoihin kukkaruukkuihin kasvihuoneeseen, kaivoi vielä ruukut suuta myöten multaan, jotta taimet eivät pakkasyönä palentuisi.

Tänään tuosta maahanpanosta on kaksi viikkoa, ja lemin kirjava on somasti pienen pienellä taimella! Lopuille siemenpotuille taidan tehdä sen sodan aikaisen tempun, eli halkaisen ne, silloin saan kakstoista siemenpottua kuuden sijaan….

Tutkijan sieluni tekee jatkuvasti jotain kummallisia kokeita. Muutama päivä sitten leikkasin itäneestä potusta ne idut, ja pikkusen sitä hitua mukaan, kun muistin, että joku kertoi, että pula-aikaan (siihen oikeaan nälänhätäpula-aikaan!) perunankuoretkin oli istutettu maahan. Ja katsopas vain, näin komeat taimet parissa päivässä!

kirjava

Nämä on nyt jo ”mullattava” eka kerran, eli huomenna siirrän nekin isompiin ruukkuihin. Kyllä luonto on ihmeellistä, ja elinvoima vallan huikeaa!

Vastaa