Lukemista tämäkin

Kari Välimäki: Sikafarmari (Osuuskumma)

SSCN5252

Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivrta

Aivan tuntematon kustantaja, ja kirjoittajaankin sain nyt tutustua ensi kertaa. Kirja on pehmeäkantinen, sivut yllättävän tukevia,useampaan kertaan luulin kääntäneeni kaksi sivua kerralla! Kansi on värikäs, ja kerrankin toiveeni mukaan kirjan nimi on isommin kirjaimin kuin kirjailija.

Takakannen tekstissä silmiin pisti sanonta ”sikoja viljelemään…”, luulin sitä vahingoksi, mutta aivan ilmeisesti näin oli tarkoituskin asia ilmaista! Ihan lempikirjakseni en tätä teosta uskalla sanoa, mutta luettavaksi suosittelen toki!

Kirjan alkusivut toivat mieleeni omien poikien hurjat seikkailutarinat, jossain vaiheessa tarina alkoi muistuttaa jo isompien poikien outoja haaveita, ja kesti aika kauan ennenkuin itse oivalsin, että tarinassa tuotiin jotenkin groteskilla huumorilla silmien eteen ihmiskunnan juonittelut, hyväksikäytöt, rahan mahti ja yleensä kaikki vääryydet mitä suuressa viisaudessa teemme.

Pähkähullua meininkiä, mielenkiintoisia kuvakulmia, joskus tuntui, että Paasilinnat on tullut luettua tällä kirjoittajalla, ote vain on huomattavasti ronskimpi. Omissa kouluaineissa luki usein opettajan kommentti ”liikaa mielikuvitusta”, tekisi mieli laittaa se nyt tähän, mutta ehkäpä tällä tavalla lukijalle avautuu pelottaviakin asioita nykypäivän menosta.

Kirjan loppupuolella mieleeni tulivat jatkokertomukset, ne joita kouluaikoina kirjoitettiin, yksi aloitti, toinen jatkoi ja kolmas lopetti. Tässä tuntui olevan se kolmas, joka lopulta selvitti mikä johti mihinkin, ja miten sitten kävikään, jotenkin luettelomaisesti. Jos tämä olisi telkkarisarja, loppulauseesta alkaisi jo uusi tarina…

Itselleni vahvistui entisestään yksi asia. Jos moitit ihmistä siaksi, sillä loukkaat sikaa, et ihmistä. Onnellista loppua tässä kirjassa ei ole, mutta kylläkin vilauksia siitä, millaista se oikeasti voisi olla, jos ihmisellä olisi sian viisaus.

Vastaa