Siirry suoraan sisältöön

Mäntyperän eukko

Välijoen Männistössä kuljettiin onneen

17.3.2024

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Viime tiistaina sivutiet olivat vielä lipiliukkaat. Yllekirjoittanut oli menossa arvanmyyntivuoroon ja päätti, että kaksi jäistä tietä riittää, ja kiersi kolmannen ajamalla pikitietä ihan kirkonkylän kautta Välijoelle. Saattoihan samalla hoidella apteekkiasiat ja katsella olisiko Lapaton peltoaukeilla jo sulia muuttolinnuille.

Välijoen Nuorisoseura Riento oli juuri valittu vuoden nuorisoseuraksi, ja ensimmäiseksihän se piti etsiä seiniä täyttävien kunniakirjojen seasta se uusi,

siellä se oli kymmenien kehystettyjen keskellä kahvihuoneessa. Ikkunaseinän edessä ruukuissaan oli komeat oikeat huonekasvit, varsinkin valtava peikonlehti kertoo huolellisesta hoidosta. Kyljessä on muistutus, ettei kasvia työnnettäisi liian lähelle patteria…

Vastaisella seinällä on lisää kehystettyä seuran historiaa, ja käytäväseinällä vanhoja valokuvia, tässä  Vilho Nurmilaukas haitareineen.

Omalla paikallaan on myös kunniakilpi satavuotiaalle seuralle 8.8.2010.

Mistään turhasta seurasta ei siis puhuta. Aivan mahtavia näytelmiä on esitetty, tanssiaisia pidetty niin lavalla kesäisin ja talvella täällä talolla. Kansalaisopisto on monenlaista toimintaa vuosien myötä pitänyt, on kerhoja ja joulujuhlia. Aina jotain tapahtuu.

Talkoovoimin töitä tehdään. Yli 1700 talkootuntia vuodessa on varsin hyvä tulos maaseudun nuorisoseuralle. Puheenjohtajana asioita järjestelee Jouni Kilpi, sihteerinä Saila Vanamo, ja johtokunnassa ideoi esim. myös Jounin vaimo Liisa Kilpi. Talo on hyvin siisti ja kotoisa, ja tanssilattia, se on aivan huippuluokkaa! Sydämelliset onnittelut vuoden nuorisoseuralle Riennolle!

Ja nytpä pitääkin rientää omalle paikalleen arpoja myymään. Enää emme kirjoita nimiä lappuihin, vaan arvat ovat pikku rullia renkaassa. ne ovat toki näppäriä,mutta helppoja hävittää ja vaikeita arvotaessa avata. Emmekä opi enää tanssiaisvieraita nimiltä.

Joskus kyllä kannattaa ihan heittäytyä juttusille, kysyttiin mistä asti violettimekkoinen nainen oli tullut. Luumäeltä kertoi tulleensa, mutta olevansa kotoisin ihan tuosta Lantan mäeltä. Pikkusen aikaa kun vielä haasteltiin, niin hän oli hyvin tutun työkaverimme tytär, ja toivoi myös tapaavansa isänsä täällä, yllätyksenä. Ja sattuipa tämän eukon  koulukaveri asumaan hänen naapurinaan Luumäen Heikkilässä…

Viereen istahti kaksi naista Joutsenosta. Valittivat hiukan, kun oli niin paljon pariskuntia, ettei taida olla yksinäisille naisille vientiä ensinkään. Asia puhututti meitä pitkään, ja kaivattiin jo muutamaa kadettia (presidentin linnan tanssien tapaan) paikalle, mutta aika luontevasti tämäkin ongelma ratkesi, ja siellä pyörähtelivät kohta hyvän musiikin tahdissa.

Tällä kertaa tanssittivat Anna-Liisa Räsänen ja Onnenkulkijat.

Musiikki on todella tanssittavaa. ja laulut ja mukavan lupsakat juonnot kuuluivat selvästi. Kappaleet tuntuivat olevan erityisesti tanssijoiden mieleen, nähtiinpä siellä ihan oikeastikin kannat katossa, niin hurjaa se on nyky-eläkeläisten meininki!. Tauolla Anna-Liisa tuli juttelemaan hetkeksi, ja joutsenolaisnaiset riemastuivat,kun huomasivat olevansa samaa savolaista syntyperää kuin  esiintyvä taiteilijakin.

Isä ja tytär löysivät myös toisensa, ja kuulumiset jaettiin tanssiaskelien myötä,

j

a sopihan niitä jakaa vielä kahvipöydässäkin levyjen aikaan. Suunnitellen vaikkapa seuraavaa tanssireissua Välijoen Männistöön, 9.4,, jolloin tanssitaan Duo Minna Äikään tahdeissa.