Samassa sateessa Bryanin kanssa

Eukkomamma nautti keskiviikkoillan sateesta Tampereella, avoimen taivaan alla tyttärensä ja muutaman tuhannen tuntemattomamman ihmisen kanssa. Samassa ilmatilassa, mutta katoksen alla oli Bryan Adams, tuo Kanadan lahja meille kaikille hyvän musiikin ja mukavien rokkareiden ystäville.
Siis, olisivathan eukkomamman liput oikeuttaneet myös katettuun istumapaikkaan, mutta kuka nyt haluaisi olla toisessa päässä laajaa Ratinan stadionia, kun Bryan on siellä toisessa? Ei eukkomamma ainakaan tai hänen tyttärensä. Tai ne kaikki muut, jokunen tuhat innokasta eri sukupolvien edustajaa, jotka sadetta uhmasivat. Koskaan en ole nähnyt noin monta sadetakkia, tuumasi artisti itsekin, vaikka varmasti Kanadassa on tottunut hyvinkin huonoon säähän.
Mutta vaikka tykkäisikin hyvästä musiikista, voi musiikin ystävä olla tyhmä tai käsityskyvytön. Kun pienikokoinen ihminen (useimmiten nainen) jättää tasamaakatosomossa eteensä metrin tyhjää väliä edellä olevan selkään, hän tekee sen nähdäkseen esiintymislavalle. Mutta eikö siihen tyhjään paikkaan aina tule joku, useimmiten kaksimetrinen mies, jolla ei ole sen paremmin käyttäytymistapoja hallussaan kuin geometriaa opittuna sen vertaa, että ymmärtäisi tukkivansa sen pienen naisen (tai jopa naisjoukon) näkyvyyden. Kyllä tätä taas manailtiin.

Päivän kun on pois, jo valtaavat lehtokotilot pihan ja puutarhan – erityiskohteena ovat nyt kukassa olevat viinimarjapensaat. Kotiloiden poiminta, tuhkaan upottaminen tai suoraan saunan uunin lieskoihin heittäminen työllistäisi eukkomamman puolipäiväisesti. Mutta ehkä on keskityttävä hetkeksi Lemin kirjavaan, kun yhdelle jos toiselle on luvannut, että nettilehti ilmestyy nettiin ihan näinä päivinä.