Kesä kutsuu pyöräilemään

Kesäloman suuriin riemuihin kuuluu pyöräily. Polkupyöräretkillä tavoittaa maisemia, joita ei autoillen ehdi nähdä tai kokea.

Lemin mäkiset tiet eivät tosin ole helpoimpia pyöräiltäviä, ja kapeuteensa nähden seudun teillä liikennettä on aivan liikaa – ja kuoppia ja rikkonaista asvalttia. Kesän alkajaisiksi Iitiäntien asvalttia uusittiin, mutta rahat eivät riittäneet kirkolle saakka. Tuomalanpellon  ja Juuresahon pyöräilijöille uudesta asvaltista on iloa, joskin autoliikenne on turhan vilkasta turvalliseen pyöräilyyn.

Vaikka Kaihtulantien remontti jäi torsoksi Savitaipaleen päästä, viisi kilometriä uutta asvalttia avaa reitin Savitaipaleelle saakka. Valtatietä myöten naapurikirkolle polkeminen olisi itsemurhaa.

Laksiaisten kautta pyöräily sen sijaan ei ole temppu eikä mikään, sillä ainakin näin kevätkesästä myös soraosuus on ollut hyvässä kunnossa. Ainoa riesa on uudelle asvaltille reunasorituksesta nouseva terävä sepeli, joka voi rikkoa renkaat. Tarkkana kannattaa olla.

Kaihtulan reittiä kannattaa kokeilla autollakin, ainakin, jos Lemiä on lähestymässä kauempaa kuin Savitaipaleelta. Navigaattori itsepintaisestin ajattaakin vanhan tien kautta, sen mukaan Huttulantie on Mikkelistä tulijalle pari minuuttian hitaampikin. Ottaako se huomioon sorahidasteen, ei ole tullut testatuksi. Mutta eihän kesällä ole edes kiire.

Kevätvesi oli korkealla Tauvinmyllyllä Lemin ja Savitaipaleen rajalla pari viikkoa sitten. Parempaa taukopaikkaa kuin joen rantakallio saa pyöräilijä hakea.