Voi pojat, mitkä juhlat!

Eukkomamma ei ole viime aikoina ehtinyt juurikaan pakinoimaan, kun on pitänyt kiirettä Lemin musiikkijuhlien tiimoilla. Mutta nyt on juhlat juhlittu, ja onnellisina voivat järjestäjät ja yleisö jälleen kerran huokaista: mitkä juhlat ne olivatkaan!Vaikka tänä vuonna juhlia järjestettiin varsin pienellä budjetilla ja sen vuoksi viimevuotista pienemmin, ei lopputulos latistunut tippaakaan. Toki selkeimmät puutteet, kuten lastenkonsertin puuttuminen, tiedettiin ja tunnustettiin, mutta kun ilman rahaa on vaikea mitään saada, turha sitä oli sen suuremmin surra. Ensi kesänä sellainen on tulossa, niin myös suuri kuorokonsertti.

Eukkomammasta parasta oli tietenkin tutustua juhlien taiteilijoihin, jotka kaikki olivat paitsi hienoja muusikkoja ja laulajia myös hienoja ihmisiä – mikä eukkomamman sanastossa tarkoittaa mukavaa ja helposti lähestyttävää, tärkeilemätöntä. Myös tavallista siinä mielessä, että ei tavoittele epätavallisuutta – mutta toki sitä olivat kaikki: epätavallisen lahjakkaita ainakin.

Pienen budjetin festivaalin ei tarvitse tuntea alemmuutta, vaikka tunnettuus ja näkyvyys olisikin heikkoa (tai no: tämä on turhaa puolustelua, kun tunnettuuden saaminen oli nimenomaan eukkomamman tehtävä, eikä onnistuminen sillä saralla ollut kovinkaan kehuttavaa). Mutta rintaa voivat kaikki vetää rottingille silloin, kun taiteilijat ovat viihtyneet paikkakunnalla ja halunneet antaa parasta taiteellista antiaan, ja yleisö on täyttänyt katsomot ja nauttinut. Ja näin Lemillä kävi.

Ja kuten yksi taiteilijoista Eukkomammalle sanoi: yhteisiä ponnistuksia ja halua tehdä yhdessä yhteistä tapahtumaa ei voi rahalla ostaa tai korvata. Musiikkijuhlien henki syntyy juuri siitä, ja se kannustaa taiteilijoita upeisiin suorituksiin. Yhdessä tekeminen tarkoitti tänä vuonna myös oheistapahtumia, joilla eri toimijat ruokkivat musiikkijuhlia. Oheistapahtumat olivat nekin todellinen menestys.

Päivi Loponen-Kyrönseppä. Johanna Rusanen-Kartano ja Kirmo Lintinen esiintyivät myös Palolakodissa. Konsertti kuului juhlien lukuisiin ilmaistapahtumiin.

Eukkomamman suosikki konserteista on jo pari vuotta ollut torikonsertti, jossa kuka tahansa on saanut ottaa vastaan taidenautinnon ilman maksua,. Ja kun taiteilijat esiintyvät melkein samalla tasolla yleisön kanssa, samojen puiden katveessa, vuorovaikutus on käsinkosketeltavaa, ja hyvä mieli taattu kaikille osapuolille. Myös järjestäjille siinä mielessä, että ilmaiskonsertit toimivat hengen luomisen ohella sisäänheittäjinä maksullsiiin konsertteihin. Niitäkin tarvitaan, että ensi vuonnakin torilla tavattaisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *