Jos joku Lemin Kirjavan selailija on kaivannut sivuilta uutisia kunnanjohtajan epäluottamusesityksen käsittelystä, saa luvan pettyä. Jos jostain niin siitä eukkomamma on tänä syksynä ollut kiitollinen, että ei ole työn puolesta joutunut kirjoittamaan, kommentoimaan tai analysoimaan minkään osapuolen mielipiteitä tai edesottamuksia – eikä näin itse joutumaan osapuoleksi tai sattumaksi samaan soppaan.
Vaikka lehdistö – tai media, kuten sitä nykyään tituleerataan – aikoinaan sai nimityksen neljäs valtiomahti lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan rinnalle, ja sitä vallan vahtikoiraksikin on nimitetty, se tuntuu olevan enemmän, pyrkivän muiden tontille. Ja toisaalta muut mahdit pyrkivät käyttämään sitä työrukkasenaan, kun julkinen sana on tehokas lyömäase, jota ei kaihdeta käyttää ja josta saadaan pienempiä tai pysyvämpiä vammoja.
Näin myös kunnanjohtajamittelöissä niin Lemillä kuin muuallakin. Median merkitystä korostaa myös Ilomantsin entinen kunnanjohtaja Pekka Matvejeff pro gradu -tutkielmassaan, jonka hän teki itse saamastaan epäluottamuslauseesta ja potkuistaan Ilomantsin johdosta vuonna 2004. Ilomantsin asiat kiinnostivat silloin valtakunnankin mediaa ja pohjoiskarjalaisessa lehdistössä kunnanjohtajan edesottamuksia pyöriteltiin ahkerasti sekä uutispalstoilla että yleisönosastoissa.
Erikoiseksi Ilomantsin tapauksen tekee se, että epäluottamuksen nosti pintaan Matvejeffin oma esiintulo lehdistötiedotteella, jolla hän arvosteli kuntansa luottamusmieshallintoa. Lemin kuohunta näyttää Ilomantsiin verrattuna pieneltä, mutta paljon yhtymäkohtiakin on: mm. se, että tarkastuslautakunta osallistui myös siellä epäluottamuskäsittelyyn.
Matvejeffin gradun mukaan vuosina 1993-2006 Suomessa on epäluottamuksen takia saanut potkut tai itse virastaan lähtenyt yli 50 kunnanjohtajaa. Se on iso luku. Ja on niihin eroihin arvatenkin tuhansia ja taas tuhansia palstamillejä tuhrautunut.
Mutta Lemillä on ollut värikästä myös seurakuntahallinnon puolella, on eukkomamman korviin kuulunut ja lehdistäkin lukenut. Seurakuntapuolella värikkyys on ollut hyvää mainosta kirkollisvaaleihin, joiden ennakkoäänestys päättyy tänään. Vaali-into näyttää hyvältä, oli innostuksen syy sitten kotosyntyistä tai Päivi Räsäsen mediassa lietsomaa. Ennakkoääniä on annettu pitkälle toista sataa, yksi niistä on eukkomammalta. Varsinainen vaalipäivä on isänpäivänä 14. marraskuuta. Ja äänestää saavat myös 16- ja 17-vuotiaat.