Lemiläisiin vahvuuksiin kuuluu myös itsensä nolaaminen

Itsensä nolaaminen hyväksyttäväksi ja itsekritiikin puute ovat lemiläisille vahvuuksia, ainakin kun toimitaan kulttuurin saralla. Lemin ja lemiläisten hyvien puolien lista kasvoi pitkäksi, kun kulttuuritoimijoiden Kutka-kierros alkoi Lemiltä keskiviikkona.Kutka taas on hanke Etelä-Karjalan taiteen ja kulttuurin ”etujärjestön” luomiseksi, verkostoksi, joka palvelisi niin kulttuurin tekijöitä kuin sen kuluttajiakin ja veisi maakunnan kulttuurisanomaa valtakunnalliseen tietoisuuteen.

Lemin tunnettuudella ei maakunnan tasolla ole ongelmia, siitä ovat pitäneet huolen ruokakulttuuri särineen ja potaatteineen, musiikki neliäänisestä veisuusta Stam1naan, nuorisoseurateatteri ja murteen ja perinteen kunnioitus ja esillä pito. Ja mitä itsensä nolaamiseen ja itsekritiikittömyyteen tulee, ne eivät merkitse huonoa tasoa, vaan sitä, että jokainen halukas uskaltaa laittaa itsensä likoon, näyttää taitonsa ja rikastuttaa lemiläistä kulttuurikenttää, luoda uutta, illassa pähkäiltiin.

Paikalla olleet noin kymmenen kulttuurin toimijaa edustivat lähinnä nuorisoseuraa, Uimin seudun kyläyhdistystä, musiikkijuhlia ja kuntaa, mutta samojen ihmisten kautta olivat monet muutkin yhdistykset illassa edustettuina. Lemiläinen yhdistys- ja kulttuuriväki on suureksi osaksi moniosaajia, joille tuttua on niin esiintyminen kuin tapahtumien muonituskin. Ja tapahtumakirjo Lemillä on laaja ja vaihteleva.

Mutta ”monikärkiohjuksilla” ja ”lentoemännilläkin” saattavat joskus tulla jaksamisen ja ehtimisen rajat vastaan, joten uusia voimiakin kaivataan. Keskiviikkoiltana pohdittiinkin, miten saada uusia lemiläisiä mukaan tapahtumia ja kulttuuria tekemään, miten lapset ja nuoret ja kuntaan muuttaneet löytävät yhdistyksiin ja vapaaehtoisjoukkoihin ja miten piilevä talentti saadaan ”yhteiseen käyttöön”. Koulu voisi olla yksi kanava, uusien kuntalaisten mukavat tervetuliaisjuhlat toinen.

Sitäkin pohdittiin, onko lemiläisellä kulttuuritoiminnalla jokin yhteinen tavoite ja mikä se on: riittääkö, että hienoja ja mukavia juttuja tehdään omalle sakille tai laajemmin eteläkarjalaisille, vai pitääkö tavoitella valtakunnallista tunnettuutta ja valtakunnallisia yleisöjä. Ja jos pitää, mitkä olisivat tavoittelun ja tavoittamisen keinot?

Lemin museot elävät

Kutkan matkassa oli  Etelä-Karjalan museo, joka haluaa pitää huolta myös maakunnan paikallismuseoista. Lemillä niitä on kaksi: kotiseutumuseo ja Taikalyhty. Molemmat todettiin eläviksi museoiksi, poikkeuksellisenkin eläviksi. Säränpaisto ja -tarjoilu takaa sen, että kotiseutumuseon ovi käy tiuhaan, minkä lisäksi siellä on runsaasti muita tapahtumia.

Taikalyhty taas on yksityinen kauppamuseo, antikvariaatti ja näyttelytila, jota kaikki eivät museoksi mielläkään. Sen toiminnan jatkuminen vielä tulevinakin vuosikymmeninä nähtiin tärkeäksi – osana lemiläistä kulttuurikirjoa.

Kutka jatkaa projektikoordinaattori Anu Talkan johdolla tänään Rautjärvelle ja Suomenniemen kulttuurin tilasta puhutaan ensi viikon tiistaina 3. toukokuuta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *