Eukkomamma on useammassakin porukassa ihmetellyt kevään nopeutumista: ei kunnolla ehditä kesäkuuhun, kun kaikki pensaat kukoistavat. Vaikka vielä kaksi kuukautta sitten ne olivat kaksin kerroin lumitaakan alla.
Huttulan maitolaiturillakin kukkivat syreenit jo viime viikolla.
Minne mahtaa luonnolla olla niin hoppu, kun kesää on jäljellä vaikka kuinka? Juhannukseenkin vielä kaksi ja puoli viikkoa. Karkaavatkohan juhannusruusut kukkaan jo alkaneessa helleaallossa, vai malttaisivatko odottaa.
Sen sijaan alppiruusut ovat ottaneet rauhallisemmin – osa kukkii mutta osa on vielä nupulla. Viikko ennen juhannusta oli ennen vanhaan aikataulu, jonka mukaan piti suunnata Mustilan arboretumiin rhodoja ihailemaan. Vieläköhän se aikataulu pitää?
Eukkomamman runsas viikko sitten istuttama Lemin kirjava nostaa jo ruukuista esiin pikkuruisia ruusukkeita. Toivottavasti eivät läkähdy helteeseen. Viikonloppuna selvisi, että istutusinnossaan eukkomamma oli istuttanut naapurinkin siemenperunat, kun ne olivat sekaantuneet omiin. Tulosvastuu alkoi painaa välittömästi, kun nyt on saatava korvaavaa satoa.
Omenasatoa ei tarvitse odottaa, kun puussa näkyy noin kolme kukkaa. Onneksi on pakastimessa vielä tölkkikaupalla viime kesän omenasosetta. Luumupuu kukki, mutta nyt näyttää, että talven pakkasvauriot kuivattavat sen pystyyn. Puun 15-vuotinen elintaival tuotti vain yhden sadon – toissa kesänä.
Kirsikka ja viinimarjat kukkivat hullun lailla. Kirsikat saanevat kehittyä rauhassa, mutta herukkapensaiden lehtokotilovahti on jo aloitettu 24/7-periaatteella. Silmä ei saa välttää hetkeksikään.
Kotiseutuyhdistyksen kylätalkoot ovat ilmi selvästi herättäneet lemiläiset katselemaan ympärilleen. Taajamat, kylät ja tienvarret ovat hyvässä ojennuksessa. Maitokopit ovat saanet maalia ja kukkasomisteita, roskat ovat saaneet kyytiä. Kelpaa lomalaistenkin täällä kulkea.
Kyläidylliä Ruohialassa.