Kun jokin asia yhdistää kahta paikkakuntaa, pian alkaa huomata monta muutakin yhteistä asiaa. Tähän asti eukkomamma on luullut, että Rymättylää ja Lemiä yhdistää ainoastaan varhaisperuna, jonka markkinoille saamisessa käydään keväistä kilpajuoksuakin, mutta on niitä asioita muitakin.
Vaikka Rymättylä on niin lännesssä kuin Lemi on idässä, maisemat eivät juurikaan toisistaan poikkea. Tai no tietenkin täällä (siis Rymättylässä, missä eukkomamma tätä nyt naputtaa) on meri, mutta jos sen kuvittelee Kivijäveksi, niin eroavaisuus jää pieneksi. Rannan tervalepätkin ovat samanlaisia.
Kun Rymättylään, joka on saari, tullaan Naantalista, ylitetään Särkänsalmi. Eilen kyläteitä pyöräillessään eukomamma näki lisää uimilaisia nimikylttejä, kun tie vei Ruokoraumalle(=salmelle). Korpelan viitta vilahti myös silmien ohi, samoin Taipaleentie. Ja sitten tuossa likellä on kylä nimeltä Kurala, mikä käynee vastineeksi Savitaipaleelle.
Vaikka Rymättylä onkin jo kunnan asemansa menettänyt ja on Naantalin kaupunginosa, kirkonkylässä on edelleen itsenäinen osuuspankki. Kauppoja kirkolla on kaksi, molemmat osuuskauppoja, joten erojakin löytyy.
Rymättylän vaakuna on edelleen voimissaan, ainakin sen löytää rymättyläläisten nettisivuilta, vanhasta kunnan osoitteesta. Lemin vaakuna on edelleen virassa ja kunnan sivuilla, mutta Lemin Kirjavaa perunankukkineen on nyt mainostettu asuntoauton kyljessä perheleirintämatkalla.
On tietysti mös syöty rymättyläläistä varhaisperunaa, jota täällä viljellään laajasti ja nostetaan kiireellä. Paikallinen myynti on hyvin aktiivista, sillä teiden varsilla on perunakioskeja, josta tuoretta tavaraa on saatavilla käytännössä suoraan pellosta – myös itsepalvelumyyntiä näkyy olevan, eli rahat perunapussista voi laittaa itse lippaaseen.
Olo on kotoinen karavaanarialueella, jossa vastaan on tullut Nuorakosken leirinnän muistelijoita ja Lemin musiikkijuhlien kävijöitä. Ja kun kiehauttaa kattilallisen rymättyläläistä siikliä, ei muista kotiin kaivatakaan.
Varhaisperunaa nostetaan Rymattylässä.