Etelä-Karjalan tietomaakunnan ”Sadan megan maakunta” -hankkeeseen liittyen Lemin kunnan puolivirallinen tutkimusryhmä kiersi kahtena päivänä kunnan eri kolkkia selvittämässä, olisiko sadan megabitin valokuitukaapelille edullisempaa, langatonta vaihtoehtoa. Tutkimusvälineinä kaksikolla oli kannettava tietokone ja Elisan ”laamatikku”.
Mittaus oli vain suuntaa antavaa, sillä verkkoon otettiin yhteyttä yhdellä paikalla vain kerran ja yhden operaattorin mokkulalla. Mutta sen se kertoi, että kovinkaan monta paikkaa ei kohdalle osunut, joilla tiedonsiirtonopeus olisi edes kymmentä megabittiä sekunnissa.
Kartoituksen korkein lukema saatiin Häärän mäellä, missä dataa tuli sisään nopeudella 19,8 megaa. Syväsalmen sillan pielessä mitattiin lukema 15,0, mutta sitten muualla jäätiinkin alle kymmenen. Kirkolla nopeus oli 9,2, Aapelinasemalla 8,0, Toukkalassa 7,7, Uimilla 7,5, Kytölässä 7,2, Heikkilässä 6,6 ja Suonialassa 5,6.
Muut olivat alle viiden megabitin nopeuksia. Elisan tikun pohjanoteerauksia olivat Tevaniemen 0,03, Kuukanniemen Riihipellon 0,15 ja Huttulan 0,16. Suoria johtopäätöksiä ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä mutkan tai mäennyppylän takana testauspaikasta olisi lukema voinut olla toinen, korostaa testiryhmä. Tai toisena päivänä samassakin paikassa lukema voisi olla toinen.
Lötyykö sadalle megalle ottajia?
Paraskin tikkutulos jää kauaksi sadan megabitin tavoitteesta, joka maakunnallisella hankkeella on ainakin nimessään. Valokuitu pitäisi tuoda kaikkien kansalaisten ulottuville niin, että liittymiskustannukset nopeaan verkkoon olisivat kohtuulliset.
Lemin kunnankamreeri Pentti Pitkänen on laskenut, että Lemillä valokuitukaapelia tulisi vetää kaikkiaan 47 kilometriä, mistä kustannukset olisivat noin 660.000 euroa. Hankkeen rahoitusjaossa se merkitsisi 220.000 euron laskua kunnalle, samaa summaa valtiolle ja kolmatta samansuuruista kustannuserää operaattorille – käytännössä liittyjille.
Kun jokaisen verkkoon liittyjän omakustannus hankekaapelin päähän olisi noin 2.000-13.000 euroa, tarvittaisiin näin 220 halukasta liittyjää. Lemin hankekelpoisella alueella eli haja-asutusalueella on talouksia jotakuinkin tuo 220 ja sen päälle jonkin verran (tai ehkä paljonkin enemmän) kesämökkejä, joten mahdollista sadan megan verkon rakentaminen olisi. Kunnan kohdalla se merkitsee rahoituspottia, jolla tehtäisiin jo olemassa olevia kuntalaisia onnellisiksi ja houkuteltaisiin uusia muuttajia kaapelin tuntumaan.
Mutta kuinka moni sitten loppujen lopuksi haluaa maksaa tuhansien eurojen liittymismaksuja? Onko sata megaa tarpeen, jos 10-20 megabittiin sekunnissa pääsee alle 15 eurolla kuukaudessa?
Kysymyksiä herättää myös hankkeen rajaaminen haja-asutusalueelle, kun Lemin taajamissakin – varsinkin Kuukanniemessä – on kärsitty huonoista tietoliikenneyhteyksistä myös kiinteän verkon puolella.
– Tällä viikolla on toiminut joka kerta, kun olen mennyt koneelle, mutta alkukesästä oli tosi hankalaa, varsinkin viikonloppuisin, kertoo eräs kuukanniemeläinen Soneran kiinteästä yhteydestä.