Eukkomamma palasi paperille

Eukkomamman pää ei ole pitkään aikaan ollut niin pyörällä kuin se oli tänään illansuussa kotiin palatessa. Päivä oli mennyt työelämässä, ihan uusissa ympyröissä.

Eukkomamma näet palasi kahdeksi kuukaudeksi tästä sähköisen viestinnän maailmasta printtilehteä tekemään, mutta sekös vasta sähköistä onkin,  ja piuhaa pukkaa nyt sinne ja tänne tässä Kirjavankin toimituspöydän kulmalla.

Asia on näet niin, että minua pyydettiin kahdeksi kuukaudeksi Etelä-Saimaan Savitaipaleen toimittajaksi, ja eipä siitä voinut kieltäytyäkään, kun palkka on aina tervetullut lisä työn teolle, ja vanha suola janottaa ja mukava on mennä juttukeikalle Savitaipaleen ja Suomenniemen maisemiin ja kirjoittaa juttuja suurelle yleisölle.

Niinpä nyt yhteen sovitellaan Lemin Kirjavan nettisivujen tekoa oikean, paperille painetun päivälehden tekemiseen, eikä liene suurempia ristiriitoja ole odotettavissa. Ajallisia nyt varmasti kuitenkin, sillä pakkokin on Kirjavan uutishankinnassa passivoitua entisestään, kun päivätyö on maakuntalehdessä, mikä on hoidettava pois alta.

Mutta ainahan ovat illat ja vapaapäivät, eikä Kirjavaa sovi ihan jättää hunningolle: tapahtumavinkit ja yleisöltä tulevat jutut ja kuvat Kirjavaan päätyvät entiseen malliin, ja eiköhän Tiina paistele kakkujaan ja Mäntyperän eukko kertoile omiaan, vaikka eukkomamma tekisikin muuta.

Vaan nyt ihan varmasti Suomen pienimmän toimituksen tittelistä noin neliöissä mitaten taistelevat Lemin Kirjavan toimitus ja Etelä-Saimaan Savitaipaleen aluetoimitus. Ne kun ovat tällä samalla pöydällä, mikä toimii myös jonkin aikaa vielä omakustannekustantamona ja hetkittäin myös musiikkijuhlien toimistona… Ja pöytä on sitä paitsi aika pieni.

Mutta eivät asiat sekaisin mene, älkää pelätkö. Eukkomamma on ollut jakautuneena niin moneen jo pitkän aikaa, että ei yksi rooli enää tunnu missään. Paitsi mukavalta.

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *