Säänjärven yössä palaa leipomon valo

Tavallisesti nukun tähän aikaan, mutta nyt ajelen pikkupakkasessa puolenyön jälkeen kohti Savitaipaleen Säänjärveä. Ohjeitten mukaan ajelen ja löydän kuin löydänkin pienen punaisen mökin, jonka ikkunoista loistaa valo. Portaan eteen on ajettu punainen auto, ja pimeässä pihapiirissä on iso vanha navetta ja tyyliin sopiva kaivo.

Kopistelen sisään. Kello on yksi yöllä, ja ”Säänjärven tytöt” ovat jo aloittaneet leipomapuuhat. Sisarukset Riitta ja Raija Hämäläinen ovat tehneet tätä työtä jo lähes kaksikymmentä vuotta, mutta tyttöinä heidät asiakkaiden jutustelussa yhä mainitaan.

Riitta (vas.) ja Raija Hämäläinen leipovat leivän ja rieskan ohella mm. piirakoita.

 

Raija kohentelee tulia uunissa. Se on iso, kahdenkymmenen leivän uuni, ylämaalaisen muurarin aikanaan tekemä. Se paistaa hyvin. Ensin lepuskat, karjalanpiirakat, voisarvet, sämpylät, ruisleivät, rieskat ja kauraleivät. Ja vielä päivällä siinä paistuu seuraavan päivän kakut.
Ruisleipätaikina on myös Raijan hommia. Ruisleipä on niin aitoa kuin vain voi olla, edes hiivaa ei ole käytetty. Kaikessa leipomisessa käytetään muutenkin mahdollisimman aitoja tarvikkeita ja Tienhaaran myllyn jauhoja.

 

Raija Hämäläinen alustamassa ruisleipätaikinaa.

Riitta on aloittanut rieskataikinalla, ja nyt on vuorossa pullataikinanteko. Maito lämpiää sopivaksi  ja taikina valmistuu koneen avulla. Pullat paistetaan sähköuunissa. Tytöillä on hyvin rutinoitunut työjärjestys. Minkäänlaista hösötystä ei vieras huomaa, vaikka kysymyksillään luulisi häiritsevänsä kiireistä touhua.
”Nyt on vuoden hiljaisimpia viikonvaihteita, kun on kaikkia myyjäisiä ja muita. Kokemuksesta tiedämme, milloin pitää leipoa tosi paljon, ja milloin vähän vähemmän”, kertovat tytöt työn ohessa. On ollut aikoja, jolloin on leivottu kuutena yönä viikossa ja tietenkin sitten päivällä oltu myymässä, silloin serkun tytöt ovat olleet apuna. Ja kymmenen vuotta jaksettiin leipoa vielä kolme yötä viikossa, nyt enää kaksi.

Helsingin ja Lappeenrannan kautta takaisin kotiin

1980-luvulla tytöt lähtivät serkun mukana Helsinkiin. Siellä he olivat mm. Primulassa töissä ja taisi olla omakin kahvila, mutta asuntopula ajoi takaisin kotimaille. Raija oli harjoittelijana Lappeenrannassa ja Leipäveljillä, leipoipa Ostolassakin. Joensuussa hän on käynyt leipojakurssin. Riitta on ollut enemmän ravintolatyössä, sekä Helsingissä että esim. Tuohitorvessa.
Salme Vahvanen oli saanut heidät innostumaan oman leipomon perustamisesta isän kotitilan saunaan. Itse tytöt purkivat vanhat uunitkin, piippu vain oli liikaa hentoisille naisille. Pikkuhiljaa saunasta valmistui pikkuruinen leipomo, siisti ja sievä kuin nukkekoti. Ei siellä riitelemään mahdu, kaikki on somassa järjestyksessä, ja kun kumpikin tietää työnsä, kaikki sujuu mainiosti.

Oma leipomo vuodesta 1993

Leipominen aloitettiin vuonna 1993. Aluksi käytettiin omien lehmien maitoa ja omien kanojen munia. Nyt ei ole lehmiä, ei kanoja, eikä omia saisi enää käyttääkään. Tuotteet myytiin Lappeenrannan torilla, seuraavana vuonna jo Kontion kaupassakin.
Parin vuoden päästä tytöt tulivat kesäisin tutuiksi Savitaipaleen torikahvilassa. Apteekin viereen kahvila avattiin vuonna 1998, mutta kesäisin torikahvilaa pidettiin vielä vuoteen 2003.
Raija kaulitsee voisarvitaikinaa, ja kohta Riitta on mukana pulikoimassa karjalanpiirakkapohjia. Kun voisarvet ovat valmiina odottamassa paistamista, Raija annostelee riisipuuron piirakkapohjien päälle, Riitta silittää ja Raija rypyttää..
Työn ohessa tytöt kertovat poimivansa mustikat ja puolukat sekä metsävadelmat metsästä, ja niitä käytetään sitten piirakoihin ja kääretorttuihin. Polttopuutkin he keräävät itse metsästä syysloman aikana. Puut ovat sekapuuta, sillä koivuhaloilla uuni kuumenisi liian äkäiseksi.

 

Riitta Hämäläinen vaivaa pullataikinan koneella.

Kun Riitta aloittaa pikkupullien leipomisen minä lähden kotiin nukkumaan. Säänjärven pikkuleipomossa työt jatkuvat vielä kuuteen asti, seitsemältä pitäisi jo olla kirkolla. Ja jottei liian helpolta tämä aamutuima tuntuisi, niin tytöt pulahtavat vielä leipomisen jälkeen uimaan…
Aamulla oli Raijan vuoro olla kahvilassa myymässä. Asiakkaat hakivat varattuja leivonnaisia, nauttivat aamukahvinsa tuoreitten herkkujen kanssa ja ennen puoltapäivää leipävakat alkoivat jo olla melko tyhjiä.
Uimassa oli käyty, eikä Riittakaan ollut nukkumaan jäänyt, hän oli kotona siivoamassa 87-vuotiaan isänsä kanssa.
SIRKKA-LIISA VAALIVIRTA

Viikonlopun leipomuksia tässä hakee Tuija Käyhty. Myymässä Raija Hämäläinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *