Aino Uskilla tilkut löytävät paikkansa

Juomme venäläistä vihreää teetä Aino Uskin työtiloissa Savitaipaleen Osuuspankin yläkerrassa. Kaikki paikat ovat täynnä erilaisia tarvikkeita, seinusyaa vasten nojaavat erikokoiset kankaanpainantaan tarvittavat kehikot, ja tuolin alla on paperipino, joka kätkee kuivattuja heiniä ja saniaisia.

Aino Uski loihtii tilkuista mekkoja. Kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta.

Varsinaisen työhuoneen täyttävät laatikot, jotka ovat täynnä kankaita ja tilkkuja. Kangasvärejä on purkkikaupalla korkeissa pinoissa. Ikkunaseinustalla ompelukoneet odottavat käyttäjää, ja korkeasta peilistä heijastuu kuva tekeillä olevasta sinisävyisestä mekosta.

Sinisävyisistä tilkuista syntyy sininen mekko.

Sovitellessaan siniseen mekkoon hihoja Aino kertoo, että lapsena hän leikki paperinukeilla niin innokkaasti, että kaverit kyllästyivät ja halusivat jo välillä muihin leikkeihin. Harmi, että lapsuuden paperinuket pukuineen ovat hävinneet, mutta tavallaan nykyinen työ jatkaa perinnettä.

”Olen onnellinen, kun saan tehdä työtä, jota rakastan”, Aino sanoo ja kertoo, että kankaista ei jää mitään hukkaan. Tilkkumekot ovat hauskoja ja suosittuja. Samoin itsepainetuista kankaista tehdyt, ne joissa salaperäiset saniaiset ja heinät luovat satumaista tunnelmaa erivärisille pohjakankaille.

Suunnittelijasta tuli

myös ompelija

Aino Uski pääsi 1970-80-lukujen vaihteessa 700 hakijan joukosta yhtenä yhdeksästä valitusta opiskelemaan Lahden Muotoiluinstituuttiin, joka on nyt lakkautusuhan alla. Siellä opiskeltiin suunnittelijoiksi, ei ompelijoiksi, joten ompelemisen hän on opetellut kokemuksen kautta. Ompelijaa ei pysty palkkaamaan, vaikka töitä riittääkin. Samaa hän ei voi sanoa monesta muusta opiskelukaverista; halpatuonti on vienyt monelta työn.

Aino Uski on tehnyt töitään monessa eri paikassa. Ensin Lappeenrannan Linnoituksessa Kristiinan työtuvilla, sitten kotona Savitaipaleella alakerrassa, kun lapset olivat pieniä. Mukava työtila oli myös Kirkonkulman yläkerrassa, mutta hyvin hän on viihtynyt myös nykyisessä ahtaanpuoleisessa huoneistossa pankin yläkerrassa.

Aino Uski tekee paljon myös sisustustöitä. Kotoa käsin hän teki Olkkolan sisustusremontin, jossa rivitalon kammarit sisustettiin teemoittain. Mielenkiintoinen työ oli myös Duodecimin sisustussuunnittelu Lepänkannossa. Siellä sai tehdä kaiken huonekalujen valinnasta lähtien. Savikuntoon ja yksityiskoteihin hän on myös saanut antaa sisustusapua.

”Salaperäisin” työ lienee ollut Karhu-Pirttien lomakylä Taipalsaarella, Ainolla alusta asti kuin oma työ. Hän on painanut kankaat, ommellut – kaikki siellä on oman näköistä, eikä sinne ole kenellä hyvänsä menemistä. Muistetaan varmaan, että itänaapurin korkeimmat vieraat ovat nauttineet siellä Suomen-vierailustaan, esimerkiksi.

Poikkeamme vielä pieneen huoneeseen, jossa on valmiita vaatteita vaatetangot pullollaan. On ihania jakkuja, puseroita, takkeja ja mekkoja. Ylleen Aino pukee punaisen kietaisumekon, jonka malli on mukailtavissa jokaiselle vartalolle. Seinähyllyillä on laadukkaita kankaita. Aino asui vuosia sitten Saksassa, ja yhteydet sikäläiseen kankaiden toimittajaan toimivat hyvin.

Kietaisumekko sopii kaikenmallisille, näyttää Aino Uski.

Aino Uski on tullut tutuksi erilaisilla messuilla, turuilla ja toreilla. Vakiosasiakkaat tuovat tuttujaan ja ystäviään, joten töitä tuntuu riittävän. Luonto on aina ollut hänelle tärkeä, sen kauneuden hän siirtää näppärästi vaatteisiin ja sisustustekstiileihin. Haurainkin heinä on kaunis katsella, ja pieninkin tilkku löytää Ainon käsissä paikkansa.

SIRKKA-LIISA VAALIVIRTA

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *