Lemi ei unohdu Helsingissäkään

Eukkomamma sai kaveriltaan kuvan Jalkosalmen maisemasta. Se oli riippunut helsinkiläisen hotellihuoneen seinällä ja tehnyt olon kotoisaksi, savitaipalelaisellekin. Kyseessä oli Kaija Mustakallion grafiikanlehti Hallayö Lemillä.

Eukkomamman kaveri lähetti kuvan hallayöstä Jalkosalmessa.

Hallaöistä ei näin keväällä tarvitse kantaa huolta, yöpakkaset vain vierailevat. Ja jäädyttävät päivällä sulaneen lumen vaaralliseksi kaljamaksi.

Eukkomammakin iltalenkillä joutui huhuilemaan apua, kun ei hämärissä uskaltanut astua eteen eikä taakse – joka puolella vaani liukas, kalteva pinta. Edellispäivän hiekka oli kadonnut jonnekin jään alle tai viereen. Kotiin kuitenkin pääsi, mutta piha-altaaseen ei saunasta uskaltanut pulahtaa, kun senkin reunat olivat yhtä jäistä posliinia.

Mistä tulikin mieleen muut posliinit. Eukkomamma kun ei meinannut uskoa silmiään lukiessaan eilen netistä, kuinka ruotsalaiset olivat kauhistuneet jonkun kaunottaren kainalokarvoja, jotka olivat olleet ihan julkisesti näytillä. Hur hämskt!

Eukkomamma kun on kasvanut aikana, jolloin posliinit olivat astiakaapissa ja karvat kainaloissa ja muissa paikoissa. Ja lukenut koulun biologian kirjasta, että ihmiselle kasvaa ihokarvoja moniin paikkoihin. Ehkä ruotsalaisista oppikirjoista on tämä totuus unohtunut.

Ja lehdestä eukkomamma  luki vasta, että äidin kainalo on yhden muun paikan jälkeen tärkein paikka, mistä vastasyntynyt saa elämälle tärkeitä pöpöjä. Kun äidin kainalokarvoja pienenä tutkailee, on parempi mahdollisuus pitää immuunipuolustus normaalina ja allergiat poissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *