Lunta kesäkuussa! – Matkalla pohjoisessa

Jo monena vuonna minulla on ollut ilo nähdä juhannusvalot Levillä. Siellä suuren suuri kokko kerää paljon ihmisiä tunturin kupeeseen, jotkut haluavat seurata tulia tunturiravintolasta, ja suuri joukko kerääntyy kokon ympärille.

Annikinlampi Pyhätunturin kupeessa keskellä päivää. Siellä seikkailtiin paluumatkalla.

Usein pilvet pitävät jännityksessä, näkyykö vaiko ei keskiyön aurinko. Eikä se pettänyt tänäkään vuonna. Satumainen tuokio syntyy, kun kokko syttyy ja aurinko vilkuttaa silmää pilvipeitteen alta. Levillä oli myös moottoripyörien yöajot, pitkä letka ajoi myös ylös tunturiin .
Norjan puolella Gildeton ei petä koskaan. Se voi olla vuorten välistä sumuinen, lunta voi olla hyvinkin paljon, kuten tänäkin vuonna, mutta sitä sinisen määrää ei voi kuin ihmetellä. Turvekattoiset mökit ovat törkeän kalliita, eikä kahvikaan mitään halpaa ole, mutta maisemasta saa toki nauttia ihan ilmaiseksi .


Pienien Campingkien pieniä mökkejä kannattaa kysyä, sillä ne ovat yllättävän isoja sisältä. Tavallisesti norjalaisesta mökistä löytyy jääkaappi ja pieni liesi, joten ruokailu onnistuu mökissäkin, ellei sitten halua laittaa huoltorakennuksen keittiössä einettä. Sängyissä on yleensä patjat, joskus ohuet, joskus hyvät, mutta tyynyjä ja peittoja ei ole.Tässä ollaan Alteidet Campingillä mökissä, jossa on merinäköala, ja upea onkin.Halpaa huvia tämäkään ei ole, mökki maksaa 450 Nkr, eli 55 euroa.


Hammerfest on järkyttävässä kunnossa! Jos täällä ihmetellään, miksi kadut ovat aina työn alla kesällä parhaimpaan turistiaikaan, niin samoin oli Hammerfestissä. Vaan kuinkapa niitä töitä voisi talvella tehdä!

Hammerfest on muutenkin pienten katujen kaupunki, nyt oli parkkipaikkojen etsiminen hankalaa, vaikka tori oli valjastettu siihen , mutta nyt ei ollut entistä mukavaa torimeininkiä ollenkaan. Mutta entiseen tapaan alas kaupunkiin vievien siksak-portaiden reunoilla kukkivat ihanat keltaiset lapinorvokit.


Jos ovat Hammerfestin kadut kapeita, niin kapea ja kivinen on myös Kenesjärven kohdalla muinainen postipolku. Korkealla tunturin päällä kulkevalta polulta yritimme turhaan nähdä järven rannalla olevaa kelohirsistä mökkiämme, mutta valtavan upeat suuret puut peittivt tehokkaasti näkymän. Kuvassa  Kenesjärven postipolun mahtipetäjiä.


Inarissa on valmistunut aivan upea Saamelainen Kulttuurikeskus , jossa opastajat ovat pukeutuneet kauniisiin kansallispukuihin.


Sodankylän leirintäalueella oli yllättäin pakkasta -siinä menivät hillat! Auton lasit ja nurmikko olivat jäässä, pakkasta -0,9 mittarissa. Radio kertoi, että Saariselällä ja Inarissa sataa lunta. Ja tulihan sitä! Kaunispäällä lunta tuiski hirveän myrskytuulen myötä. Auton ovet olivat repeytyä irti, kun yritin ulos kuvaamaan lumisia maisemia. Lumi jäi tiukasti rakennusten seiniin, katolta tuli lunta kuin parhaina kevätpäivinä. Ja oli sentään kesä parhaimmillaan, 28.6,-12!


Pyhällä päätettiin yrittää Noitatunturille. Monet varoittelivat, että se on vaikea, ja varsinkin niin päin, miten me yritimme. Olin ajatellut, että yritän sitä helpompaa puolta ylös, ja tulen sitten takaisin,ja kovempikuntoinen saa jatkaa yksin ympäri. Vaan jo Annikinlammella tiesin, etten pystyisi enää edes palaamaan, vaan minun olisi pakko yrittää ympäri turvallisessa seurassa.

Noitako lie vai mikä antoi voimia niin, että ylös pääsin minäkin. Siellä tavattiin toisin päin kulkevia saksalaisia, otettiin toisistamme kuvia muistoksi ja jatkettiin matkaa.

Alaspäin pahaa kivikkoa jyrkkää rinnettä kilometritolkulla sama noita kuiski korvaan koko ajan, jotta ota nyt , eukko, opiksesi, ei nämä tällaiset reissut ole sinua varten! Jos päivän täällä rämmit, niin kaksi sen jälkeen kärsit kivusta ja särystä!
Niinhän tuossa kävi, vaan ihana reissu on jälleen muistoihin taltioitu, metrin mittaisiksi ehtineitä nokkosia tässä nyt sitten kotisilla sopii niitellä mukavia muistellessa.
SL

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *